Armoitettu Maria Fomin

TEATTERI – Ohjaajan näpeistä lähtee joka vuosi yksi ammattilaiseksi. Ohjattavien ikähaitari on liki vuosisata.

Petteri Värtö

Maria full of grace alkaa katolisille tärkeä Ave Maria -esirukous. Lappeenrannassa voi uskonnosta riippumatta tervehtiä armoitettua Maria Fominia. Ohjaajaan ei voi olla törmäämättä siellä, missä teatteria katsotaan, näytellään tai opetetaan. Fominin tuotantolinjalla on tiivis tahti, ja siltä lähtee joku ammattilaiseksi vuosittain.

— Alalle siirtyneet ovat olleet valmiiksi lahjakkaita. Oma roolini on ollut kannustaa ja tukea heitä omissa ratkaisuissaan, erityisesti epäilyn hetkinä, Fomin sanoo.

Fomin ohjaa eläke- ja päiväkoti-ikäisiä, ammattilaisia ja erityisryhmiä. Ohjaajan näpeistä esittävien taiteiden alalle siirtyneistä on löytynyt yhteinen piirre.

— Kouluista on kerrottu, etteivät he anna periksi. He työstävät juttuja, kunnes ovat itse tyytyväisiä niihin.

Fominin ohjattavana olevien harrastajien ikähaitari on lavea. Ohjaajan mukaan juniorit ja seniorit tai näiden ohjaaminen eivät juuri poikkea toisistaan.

— Leikillisyys on teatterin ytimessä, ja pienten lasten kohdalla se korostuu vähän enemmän.

Lukuisa ohjattavien ryhmien määrä edellyttää lukuisia tekstejä. Fomin silmäilee näytelmien käsikirjoituksia monesta näkökulmasta.

— Joskus käyn läpi rooliluettelon, montako niitä on. Joskus etsin tekstin tunnelmaa. Fiilis jää mieleen, ja se saattaa sopia jollekin ryhmälle vuosienkin päästä.

Joskus teksti on turha. Fomin kertoo, kuinka meni treeneihin tekstinivaskan kanssa ja viuh! Sivut lensivät ilmaan, kun kukaan ryhmästä ei osannutkaan lukea.

Ranskan Rouenissa harrastajateatterifestivaalilla taas törmäsivät tekstilähtöinen ranskalainen teatterintekemisen tapa ja toiminnallisempi suomalainen.

— Ranskassa ei puhuta ja liikuta yhtä aikaa. Suomalaisen puhekulttuurin lähettiläs ohjasi sitten ranskalaisia puhumaan samalla, kun heiluttelee käsiä.

Maria Fomin on auttanut estradille kymmeniä esiintyjiä. Mikä häntä itseään motivoi ja tukee epäilyn hetkinä?

— Saa tehdä, mitä itse haluaa. Ja kun näkee, että toinen oppii ja oivaltaa, miltä joku tunnetila tuntuu fyysisesti ja miten sen voi näytellä.

Tekemisen vapaus on myös aikaa vievää. Teatteriharrastajien tilanpuute merkitsee, että näyttämö ja katsomo on rakennettava ennen esityksiä. Joka kerta.

— Omista tavaroista tulee usein näytelmien tarpeistoa, ja niiden rekvisiittaa säilytetään usein omissa ja tuttujen autotalleissa, ullakoilla ja muissa varastotiloissa.

Opetuslapsia

Elokuva- ja tv-ala: Katja Korhonen, Ilari Papinniemi ja Waltteri Pääkkönen.

Englanti: Marko Salminen.

Helsingin kaupunginteatteri: näyttämömies Ville Nikku.

Keski-Pohjanmaan amk: teatteri-ilmaisun ohjaajat Lotta Evolahti ja Heidi Haiko.

Stadia/Metropolia: Juho Liira, Timo Mäkynen, Joel Neves, Tuomo Rämö, Krista Valtonen, Marjaana Veikkanen.

Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitos: näyttelijä Martti Manninen.

Teatterikorkeakoulu: näyttelijät Markus Järvenpää, Sonja Kuittinen, Samuli Punkka ja Ilmari Pursiainen, ohjaaja Essi Räisänen, tanssija Jaakko Jokio, valo- ja äänisuunnittelijat Hannu Hauta-Aho ja Laineen Kasperi.

Maria Fomin

Teatteriohjaaja, näyttelijä.

Syntynyt 1964 Lappeenrannassa.

Valmistunut teatteritieteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 1988.

Opiskellut myös Varsovan teatterikorkeakoulussa.

Näytellyt ja opettanut Lappeenrannassa ja Savonlinnassa.

Vetää useita eri teatteriryhmiä Lappeenrannassa.

Maria Fomin sanoina

Inspiroiva (Lotta Evolahti).

Periksiantamaton (Jaakko Jokio).

Lämmin (Markus Järvenpää).

Omistautuva (Laineen Kasperi).

Susiäiti (Juho Liira).

Intensiivinen (Joel Neves).

Tärkeä (Ville Nikku).

Asenne (Samuli Punkka).

Vapaus (Essi Räisänen).

Kirjoittaja:
Petteri Värtö