Kalle Sipiläinen
Juoksuhaudat Lappeenrannan jalkapallossa ovat syvät.
Viimeisin esimerkki ei jättänyt mitään epäselväksi, kun LAUTP tarjosi C14-ikäluokan pelaajilleen kolmivuotista sopimusta, jonka yksipuolisesta purkamisesta pelaaja olisi velvoitettu maksamaan seuralle vähintään tuhannen euron sopimussakon.
Käytännössä sopimuksen tarkoituksena on estää pelaajia siirtymästä naapuriseura PEPO Lappeenrannan riveihin.
PEPO:n valmennuspäällikkö Timo Paasolainen hämmästelee, miksi saman kaupungin seurat eivät pysty tekemään keskenään minkäänlaista yhteistyötä.
Syiksi hän arvelee henkilöristiriitoja sekä PEPO:n nousua kaupungissa aika isoksi tekijäksi, mikä on herättänyt katkeruutta.
Silti haluaisimme parempaa, sanoo Paasolainen.
Ei kai kukaan ole tyytyväinen siihen, mikä Etelä-Karjalan jalkapallon taso tällä hetkellä on.
Sen jälkeen, kun Paasolainen palasi reilut kaksi vuotta sitten MyPasta, hän kertoo heidän ehdottaneen yhteistyötä LAUTP:lle sekä Imatran Palloseuralle useissa juniori-ikäluokissa.
Vastaukset ovat olleet kieltäviä. Sen sijaan nämä kaksi seuraa tekevät yhteistyötä keskenään. PEPO:n yhteistyöseuroja ovat puolestaan MP, MyPa ja PeKa.
Joutsenon Kultsun kanssa meillä on hyvää yhteistyötä muutamassa ikäluokassa, lisää Paasolainen ja muistuttaa, että tyttöjen puolella PEPO ja LAUTP ovat löytäneet sentään yhteisen sävelen.
Etelä-Saimaa tavoitti langan päähän myös LAUTP:n valmennuspäällikön Jyri Puhakaisen.
Puhakaisen mukaan aiheesta, miksi yhteistyön tekeminen Lappeenrannan jalkapalloseurojen kesken on vaikeaa, voisi keskustella pidempäänkin, mutta sanoi keskittyvänsä sillä hetkellä jo vapun viettoon.
Väitteeseen, että keskinäinen kilpailu vain tehostaa kummankin osapuolen toimintaa, Paasolainen ei tässä tapauksessa usko.
Lappeenrannan edustustason jalkapalloilu on nimittäin vajonnut piirisarjatasolle.
Keskinäisen toran juuret lienevät LaPan ja vanhan LauTP:n ajoissa, LappeenrantaLauritsala- ja porvari- ja työväenseura-asetelmissa.
Täytyy muistaa millä tasolla nyt ollaan. Jotain täytyy tehdä toisin. Ei voida ajatella, miten 80-luvulla on tehty. Ne ovat vanhoja juttuja, näkee Paasolainen.
Mutta jos yhteistyö ei käy muille, niin me teemme omaa juttuamme sitten.