Piia Kaskinen
Tämän kesän jälkeen Päivi Loponen-Kyrönseppä päättää kuusivuotisen pestinsä Lemin musiikkijuhlien taiteellisena johtajana.
Lemin kulttuuritahdosta voi ottaa mallia muuallakin. Suomessa taide ei aina ole voimissaan, mutta musiikkijuhlien ei tarvitse puolustella itseään. Eikä pelätä, etteikö yleisö meitä haluaisi, hän toteaa.
Toisin oli kuusi vuotta sitten. Vuonna 2007 Loponen-Kyrönseppä oli tuore Lemin kesäasukas ja äitiyslomalla.
Kävelin kylillä lastenvaunujen kanssa, kun Lauri Vaalgamaa, Lemin musiikkiyhdistyksen silloinen puheenjohtaja juoksi minut kiinni ja kertoi juhlista, hän muistelee.
Tuleva johtaja oli käynyt juhlilla aiemminkin, ja viehättynyt sisällöstä. Mutta vuonna 2007 juhlat olivat tauolla, rahaa ei ollut eikä uskottavuuttakaan.
Tekemisenhalua kunnassa kuitenkin oli. Loponen-Kyrönseppä alkoi suunnitella tulevan kesän ohjelmistoa.
Ensitöikseen hän laajensi tarjontaa kamarimusiikin ulkopuolelle, sillä moni paikallinen ei kokenut tapahtumaa omakseen.
Ehdotin laulun lisäämistä. Lemillähän on pitkät perinteet neliäänisessä virrenveisuussa.
Sittemmin uusia asioita on kokeiltu vuosittain, ja tuvat ovat olleet täysiä jokaisella kokeilukerralla. Toivottavasti nytkin: tämän kesän uutuuksia ovat perjantain täysverinen liedkonsertti sekä lauantain barokkikonsertti.
En voi sietää rajaaitoja musiikkilajien välillä. Tärkeämpää on erottaa hyvin ja huonosti esitetty musiikki.
Vuonna 2009 festivaali ylitti kolmentuhannen kävijän rajapyykin. Siitä suuremmaksi se ei havittele kasvavansakaan.
Seuraajilleen Loponen-Kyrönseppä jättää pari ohjetta.
Älä kuuntele minua, sillä mielipiteitä ja näkökulmia riittää. Jos kuitenkin päätät olla tottelematta ja kuuntelet, niin älä tee festivaalia vain oman makusi mukaan. Kävijöiden toiveet pitää ottaa huomioon. Taiteellinen johtaja on vain käymässä, paikalliset talkoolaiset ja yleisö tekevät festivaalin. Myös talkoolaisten edessä täytyy olla nöyrä. He tekevät tätä palkatta.
Itse hän jää kaipaamaan forumia, jolla ideoitaan toteuttaa. Samoin sosiaalista yhteisöä. Mutta yhtä asiaa ei tule ikävä: tietokoneen äärellä istumista kesäkeleillä. Sillä nyt on tärkeintä antaa lapselle ja puolisolle aikaa.
Jos kuulette, että alan vetää jotain uutta juhlaa, niin hakekaa minut äkkiä pois! hän huudahtaa.