Maaria Drake
Linnoituksessa tutustutaan torstaista sunnuntaihin itänaapurin kirjavaan kulttuuriin. Venäläinen viikko tarjoaa monenlaista koettavaa kansanlauluista perinneruokiin.
Venäläislähtöinen, Lappeenrannassa asuva Elena Heikkeri odottaa tapahtumaa mielenkiinnolla.
Hän on tyytyväinen melko kaikenkattavaan tarjontaan.
Varsinkin lapsille on paljon kaikkea. Itseäni kiinnostavat ainakin museoiden näyttelyt, Heikkeri silmäilee ohjelmaa.
Pietarista kotoisin olevalle Heikkerille myös pietarilaiset markkinat ovat ehdoton käyntikohde. Siellä kiinnostaa käsitöiden ja pikkutavaroiden ohella erityisesti venäläinen ja Baltian alueen ruoka.
Vaikka itse laitankin venäläistä ruokaa kotona, niin onhan se aina mukava saada valmiina, Heikkeri sanoo.
Se on myös hyvä mahdollisuus suomalaisille kokeilla venäläistä ruokaa ja ymmärtää, että sehän ei olekaan outoa. Borssikeittokin on oikeasti hyvää, vaikka se on punaista!
Heikkeri pitää tapahtumaa muutenkin oivana, vaikkakin lyhyenä, venäläisen kulttuurin oppituntina suomalaisille.
Tärkeintä on kuitenkin hauskanpito.
Voi nähdä, mitä teemme käsillämme, millaista on kansanmusiikkimme ja miten kauniita ovat perinteiset pukumme. Ja tottakai on hauskaa, kun on vilkasta ja tapahtuu paljon ja kun ollaan yhdessä.
Heikkeri on asunut Suomessa kohta kahdeksan vuotta. Hän kertoo, ettei juuri ehdi ikävöidä entistä kotimaataan.
Ehkä alkuaikoina oli erilaista, ikävöin enemmän. Nykyisin matkustan Pietariin kerran tai kaksi kuukaudessa.
Yksi suurimmista eroista kahden kulttuurin välillä on Heikkerin mukaan elämän rytmi: Venäjällä meno on paljon hektisempää kuin järjestelmällisessä Suomessa.
Pietari on niin iso kaupunki, että siellä menee paljon aikaa vain liikkumiseen paikasta toiseen. Täällä aikaa jää muuhunkin, kun työpaikka on kymmenen minuutin päässä, Suomi-Venäjä-seurassa työskentelevä Heikkeri toteaa.