Niskapietiläntie
Tämänkertaisen museotiepäivän vetonauloina on paljon otuksia vierailta mailta. Sunnuntaina tien ääreltä avautuu viisitoista kohdetta kaiken kansan tutustuttavaksi. Osa niistä on auki normaalistikin, osa vain juhlan kunniaksi.
On eläimiä, koneita, suuhunpantavaa ja koettavaa, seisomakiikusta kylpytynnyriin. Ja ostettavaa, kirpputorihintaisista hevostarvikkeista lähtien.
Maakunnan ainoa museotie, Niskapietiläntie, mutkittelee Imatralla, Rautjärvellä ja Ruokolahdella.
Vuoden uutuuskohde sijaitsee vähän museotien sivussa, Korpjärventiellä. Sen varrella jolkottelee kolme kamelieläintä.
Normaalisti alpakat Ape, Golfo ja Ripsi lempinimeltään Elvis majaillevat Esa Ilveksen pihalla. Sunnuntain kunniaksi ne siirtyvät Korpjärven juoksuhautoihin.
Pitkän villansa ansiosta arvokkaasti käyskentelevät otukset viihtyvät ulkona vuoden ympäri. Niiden villa on lämmintä ja allergikkoystävällistä, mutta tältä kolmikolta sitä ei ole vielä koskaan leikattu.
Juoksuhautojen alapuolella on korsu. Se on rakennettu vuonna 2000, mutta sisustus on autenttinen, ilmahälytyssireeneineen kaikkineen.
Jos sireeniä veivaisi, hälytys kuuluisi kymmenien kilometrien päähän. Kypärät, pommin palaset ja muut ovat löytyneet tästä ihmisten pelloilta, Ilves kertoo.
Matintalon tilalla Miettilässä laiduntaa skotlantilaisperäisiä eläimiä. Tanner vain tömisee, kun kirjaimellisesti paksunahkainen joukko pistää juoksuksi: ylämaankarjan nahka on tuplasti tavallista paksumpaa, kertoo isäntä Mikko Häyhä.
Miettilän tila myy ylämaankarjan lihaa. Kysyntää on enemmän kuin tuotantoa siksikin, että tuotantotapa viehättää monia.
Hitaasti aikuistuva rotu elävää omaa elämäänsä ulkona ja vapaudessa, eikä sitä ruokita sen paremmin viljalla kuin teollisella rehullakaan.
Lihassa on riistamainen sävy, se on jotain hirven- ja naudanlihan väliltä, Häyhä luonnehtii.
Sunnuntaiksi isäntäväki toivoo pilvipoutaa, jotta karja pysyisi tien vieressä näkysällä. Helteellä karvainen sakki tapaa mennä uittamaan utareitaan kauempana olevaan ojaan.
Suomessa on 22 museotietä, piirteiltään tai historialtaan merkityksellistä tieverkon osaa.
Vain muutama hyödyntää museostatustaan mitenkään. Niskapietiläntie on yksi ensimmäisistä, kertoo Martti Piltz tieliikenteen erikoismuseo Mobiliasta.
19,5 -kilometrisen tien pohja on peräisin viimeistään keskiajalta, joten Suomen oloissa se on todella vanha tie. Samoin silloisen Ruotsin oloissa, Piltz huomauttaa.
Tie on todennäköisesti syntynyt kävelyurana talosta toiseen, sillä Rautjärven, Miettilän ja Purnujärven kylät olivat olemassa jo 15001600-luvuilla. Tien tärkeyttä kasvatti yhteys Viipurin linnasta Olavinlinnaan.
Venäläiskaudella se toimi myös postitienä. Siksi Miettilässä ja Niskapietilässä oli kestikievareita vielä 1800-luvun alussa. Vuosisadan lopulla tien varrella tallusteli paljon venäläistä sotaväkeä, Piltz kertoo.
Niskapietiläntien pohjaa ei saisi tonkia luvatta, sillä se kuuluu muinaismuistolain piiriin. Entä jos sille on tehtävä jotain tonkimista vaativaa?
Tiehen pitäisi suhtautua suurella pieteetillä, reunatkin pitää niittää siisteiksi. Eli ihan ensiksi pitäisi ottaa hattu päästä ja kumartaa, naurahtaa Piltz.
Päivä Museotiellä su 11.8 klo 1116. Esitteitä löytyy tien molemmista päistä.
Museotien tarjonta
1. Kurosen suutarimuseo: Vanhoja valokuvia, muurikkalettuja
2. Rajamuseo
3. Laurilan kylätupa: Pyykkärit-näyttely, ruispuuroa ja ryynirieskaa
4. Huhtasenkylän koulu: LEGO-näyttely, Mansanmäen Martat
5. Kuokkalammin seuratalo: Agilityä, mustikkaräättiä
6. Markku Savolainen: höylähirsirakennuksia, Rautjärven seudun hevosurheilijoiden hevostarvikekirppis
7. Purnupirtin kotimuseo: savukalaa, keramiikkaa
8. Korpjärven korsu: vanhoja traktoreita, ralliautoja
9. Eläinhoitola Pieni-Varis: kaverikoiria, talvivalkosipulia
10. Matintalon tila: ylämaankarjan lihaa
11. Vanha makasiini: kyläkaupan rompetori
12. Lahtisen puutarha: puutarhaneuvontaa, taidetta
13. Kuntalan reservikasarmialue: Kollaa-museo, Kotiseutumuseo
14. Rautjärven pitäjätupa: taidenäyttely, arpajaiset
15. Rautjärven puukirkko