Teksti Seija Hackman
Kuvat Mika Strandén
Tällainen lonkero.
Sen enempää Mika Tuukkanen ja Eetu Jääskeläinen eivät avaa taidettaan Peltolan alakoulussa Lappeenrannassa.
Mika on 5B-luokan oppilas ja 1B-luokkalaisen Eetun tuore kummi. Menossa on syksyn ensimmäinen kummitapaaminen.
Kummitoiminta on yksi tapa, jolla Kimpisen uusi, iso kouluyhteisö yrittää luoda yhteishenkeä ja välittämistä koko koulun kesken.
Lappeenrannan peruskouluissa opiskelee tänä lukuvuonna 6?080 oppilasta. Heistä melkein joka kuudes käy koulua Kimpisen koulukeskuksessa. Joukkoa luotsaa noin sata opettajaa.
Kimpisessä aloittivat 13.?elokuuta koulun entisten oppilaiden lisäksi entisten Alakylän ja Armilan koulujen oppilaat. Joukon jatkona piipertää eskarilaisia, erityisluokkalaisia ja 400 lukiolaista.
Kun koulutoimi heitti ilmoille visionsa yhtenäiskoulusta, moni kavahti: kuka näkee ja välittää, mitä niin isossa koulussa tapahtuu. Jäävätkö pienimmät jalkoihin, sujuvatko koulumatkat, kiusataanko? Miten vanhat tekun tilat yhdistetään muihin?
Ei ole alku helppoa ollutkaan. Uuden koulun synnytys on valtava ponnistus.
Kun koulu alkoi, käytävillä etsivät toisiaan opettajat, oppilaat ja tavarat.
-Välineitä oli hukassa, asioita sopimatta, muuttolaatikoita käytävät täynnä. Iso urakka oli saada laitteet toimimaan. Nyt alkavat kumit ja kirjat löytyä, mutta kärsivällisyyttä tämä on vaatinut, 5B:tä opettava Hannu Laivamaa kertoo.
Kuuden kouluviikon jälkeen muidenkin opettajien puheissa toistuvat sanat kärsivällisyys, hionta ja joustavuus. Neljän koulun käytännöistä on pitänyt luoda uusi kokonaisuus. Roolijaot ovat menneet uusiksi.
-Ihan älyttömästi hommaa. Malleja ei ole, yrityksen ja erehdyksen kautta edetään, rehtori Tomi Valkeapää kuvaa.
Puheissa toistuu silti myös sana mahdollisuus. Tilanteesta on selvästi päätetty vain selvitä?-?mieluiten muuten kuin hampaat irvessä?-?ja ottaa irti hyödyt. Muita mahdollisuuksia ei lienekään.
5A:n opettaja Piia Bryggare kertoo, miten yleisurheilukisassa jo yhdistettiin monen koulun perinteet: yhdestä kisajärjestelyt, toisesta seremoniat, kolmannesta muita juttuja.
-Lapset tottuvat äkkiä uuteen, ja meille tämä on mahdollisuus rakentaa uusia toimintakulttuureja. Jokaiselle tekee hyvää päästä työssä kurkistamaan toiseen paikkaan, Bryggare pohtii.
Suuri hyöty tulee siitä, että opettajainhuoneessa saman kahvipannun ääressä turisevat ala- ja yläkoulun opettajat. He myös jonkin verran opettavat ristiin.
Esimerkiksi Hannu Laivamaa antaa mieluusti luokkansa englannintunnilla aineenopettajan käsiin ja omat tietotekniikkataitonsa yläkoululaisten hyödyksi. Resursseja vaihtavat myös lukio ja yläkoulu.
Moni pitää vielä liian aikaisena arvioida, miten koulu lopulta toimii. Uudet tavat muotoutuvat vain tekemällä.
Esimerkiksi ruokailu ei toiminut heti. 1?500 nälkäistä yritettiin alkuun saada liian nopeasti läpi linjastoista. Seurauksena oli kaaos. Jonot venyivät, ja keittiö kompasteli ruokailijoiden massaan.
Nyt ruokailu on porrastettu pidemmälle ajalle, ja välissä on huoltokatkos.
-Vartin yli yksitoista väkeä tulee nytkin mustanaan, mutta organisoidusti, keittiötyöntekijä Kirsi Kiero arvioi.
Jonoista valitetaan silti yhä?-?ja melusta. Arkkitehti piirsi ruokalan kauniiksi, mutta lasten äänet vaatisivat pehmentävää akustiikkaa.
Toisaalta monet asiat ovat sujuneet yllättävänkin tiptop.
-Melkein ihmeeltä tuntui, että kun keväällä pakkasin laatikot, niin syksyllä ne löytyivät omasta luokasta täältä, jopa diskopallo, ällistelee Alakylästä Kimpiseen siirtynyt Merja Väistö.
Väistö ei muutenkaan välitä valittaa. Alakylässä sai vetää takkia niskaan, kun jotakin unohtui toiseen parakkiin. Tuntui kivalta päästä sisään ja puhtaaseen.
-Oppilaatkin sanovat, että tämä on koulun näköinen, kun täällä on käytävät! Väistö kertoo.
Suorastaan ylistystä koulussa saavat välituntipihat. Peltolan leikkipihan ja lukion pienoisstadionin ainoa ongelma on niiden suuri suosio. Käyttövuoroja on pitänyt jakaa.
Ennakkoon pelättiin sitä, että iso koulu olisi levoton.
-Ei täällä tunnu siltä, että satoja tyyppejä pyörii koko ajan, sanoo luokka-avustaja Reetta Tourunen.
Ramppaamista on minimoitu alaluokkien ja aineluokkien ryhmittelyllä. 1-3-luokat ovat Peltolassa omassa rauhassaan. Välituntien porrastus vähentää melskettä.
Oppilaat eivät ihan allekirjoita rauhaa. 9-luokkalaiset Nia Seppänen ja Tuuli Holappa yrittävät keskiviikkopäivänä valmistautua ruotsin kokeeseen kielisiivessä, josta on avoin näkymä ruokalaan.
-Vähän levoton paikka tämä on ruoka-aikaan. Muutenkin hälinää on enemmän kuin ennen. Ennenkin olivat lukiolaiset, mutta ne ovat rauhallisempia, tytöt katsovat.
Pohjolankadun aulassa peuhaa lauma 9-luokan poikia, joiden mielestä mikään ei ole paremmin kuin ennen.
-Paljon sekavampaa on kuin ennen, ja melua on enemmän. Ryhmäjaot ovat huonoja, luokkahenki kärsii. Ja kaksi vuotta on rakennettu. Se on ärsyttävää! pojat purkautuvat.
Rehtori muistuttaa, että ryhmäjaot tehdään opettamista ja oppimista silmällä pitäen.
Ysiluokilla on vielä oppilaita vanhoista kouluista, joten niillä puhutaan armilalaisista ja kimpisläisistä. Muuten joukko alkaa sulautua toisiinsa.
Pienimpiäkin koululaisia pelmahtaa Pohjolankadulle silloin, kun iltapäiväkerhot alkavat.
-Siellä ne aulassa sulassa sovussa istuvat isot ja pienet. Se on hellyttävää. Eivät pienet näytä pelkäävän isoja. Aikuisilla on muutoksista huoli, mutta lapset mukautuvat, Valkeapää tuumii.
Rehtorin mukaan toistaiseksi ei ole tullut esiin kolarointeja tai kiusaamista.
-Päinvastoin. Se, että Pohjolankadulla on oppilaita jo 4-luokasta alkaen, tuo sinne pehmeyttä, Valkeapää sanoo. Samaa mieltä on moni opettaja.
5B:n ja 1B:n kummitunti sujui Hannu Laivamaan ja Jaakko Mentulan ohjauksessa hyvin. Piirustushetken jälkeen marssittiin yhdessä makkarakastikkeelle.
-Hyvin ottivat vitoset kopin Jaakon ohjeista, Laivamaa kiittelee.
Oletus onkin, että kun pienet ja isot pistetään yhteen, isommat eivät taannu, vaan kasvavat vastuun mittaisiksi.