Ekoemännät Pitäjäntuvalla

Savitaipale. Uusi käsityöläisten keskittymä syntyi vanhalle kunnantalolle. Paikan henki saa kunnioittavaa kohtelua.

Anne Kokkonen

Naurusta ja puheesta ei tahdo tulla loppua Pitäjäntuvaksi muuttuneessa Savitaipaleen entisessä kunnantalossa. Viiden käsityöläisen ryhmä miettii, kuvaako heitä paremmin Georg Malmstenin iskelmä Pennitön uneksija vai tomerantuntuinen termi ekoemännät.

Ulkopuolinen kallistuu jälkimmäisen nimityksen kannalle, sillä niin paljon vanhassa talossa on tapahtunut lyhyessä ajassa. Synkkänä syyspäivänäkin valkoseinäiset huoneet hohtavat valoa ja tuovat esiin käsityötuotteiden parhaita puolia.

-Aika iloisia ihmisiä on lähtenyt täältä kesän kuluessa. Kävijät ovat saaneet hyvän mielen, kun kerrankin löytyi paikka jossa ei pidetä kiirettä, keraamikko Sari Kouki paljastaa.

-?Huumoria tarvitaan etenkin tällaisena aikana, monitoimiyrittäjä Virpi Pakarinen täydentää.

Pitäjäntuvan yrittäjät löysivät toisensa helposti, sillä keraamikot Sari ja Paula Kouki ovat sisaruksia ja hiekkapuhallusyrittäjä Mirja Koivunen heidän lapsuudenystävänsä. Koukit tutustuivat Virpi Pakariseen jo vuosia sitten ja Pakarinen puolestaan kohtasi satutaiteilija Milja Talvikki Koposen viime talvena Savitaipaleen Restorissa.

Pakarinen ja Koponen ovat parhaillaan siirtymässä Pitäjäntuvan järvenpuoleiseen kulmahuoneeseen. Pakarisen askartelukaupan helmet ja muut tilpehöörit ovat jo paikoillaan, satutaiteilija sisustaa oman nurkkansa loppusyksystä. Muut ovat toimineet talossa jo muutaman kuukauden.

Talkoilla remontoidut tilat täyttyivät nopeammin kuin uskallettiin toivoakaan. Talon emäntä Paula Kouki kertoo vintiltä ja ulkorakennuksesta löytyvän vielä hyödyntämiskelpoisia neliöitä.

-On huippua, kun saa olla samanhenkisten ihmisten kanssa, Koivunen kiittelee.

-Pää ihan pursuu ideoita, Sari Kouki vahvistaa.

Talon historia ja omaleimaisuus näkyvät kaikkialla. Koruja on aseteltu kunnan ilmoitustaulukaappiin, ja pakettikääreenä käytetään kymmeniä vuosia vanhoja sanomalehtiä.

-Periaatteena on, että mitään uutta ei osteta, Sari Kouki kiteyttää.

Käsityöläisten mukaan Pitäjäntupa on enemmän kuin työ- tai liiketila. Aina kun ovet ovat auki, taloon sopii poiketa viihtymään. Varmimmin tekijät ovat tavattavissa torstaista lauantaihin iltapäivisin.

-Emme katso nenänvartta pitkin, vaikka tänne tulisi vain hengailemaan, Sari Kouki vakuuttaa.

Savitaipaleen pitäjäntupa

Vanha osa rakennettu vuonna 1906, uusi osa vuodelta 1918.

Toimi kunnanvirastona 1980-luvulle saakka.

Tiloissa ovat toimineet myös muun muassa poliisilaitos ja sairaala.

Käsityöneuvonta-asema toimi tiloissa vuoteen 2012.

Paula ja Miika Kouki

ostivat talon kodikseen ja käsityöläisten tiloiksi vuonna 2013.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen