Kirjailija karttaa levotonta menoa

Kirjat. Kaiho Nieminen pitää kiinni 40 vuoden aikana omaksumistaan työtavoista. Uutuuskirjan hulttiopoika saa rellestää kirjailijankin edestä.

Anne Kokkonen

SUOMENNIEMI. Särjelle on käynyt vähän niin kuin työlle. Ennen molempia riitti Suomenniemellä yli tarpeen, mutta nyt kumpaakin pitää lähteä varta vasten etsimään.

Kirjailija Kaiho Niemisen tämänkertainen särjenhakureissu osui sopivasti kahden kirjan taitekohtaan. Uusin romaani Trokari ilmestyi pari viikkoa sitten, ja kotona Helsingin Vuosaaressa odottaa seuraavan projektin aihio.

-Uusi kirja on vielä alkutekijöissään, mutta kun edellinen kirjoitushomma loppuu, on hyvä löytää työpöydältään jotain, minkä pariin palata.

Suomenniemellä, inspiraationsa kehdossa, Nieminen ei kirjoita. Mökkimaisemissa päivät kuluvat kalastaen, marjastaen, sienestäen sekä tuttujen kanssa tarinoiden.

PAIKALLISET asiat ja ihmiset ovat olleet Niemisen kirjojen raaka-ainetta miltei alusta lähtien. Punkan kylän Kallioisten värikkäitä vaiheita on seurattu jo neljässä kirjassa. Vastentahtoiset sotamiehet ja pakolaisten kuskit saavat nyt seurakseen nuoren hulttion, joka tilaisuuden tullen raivaa tiensä yhteiskunnan ylimmille oksille.

-Kallioisen Vilkki on mies, joka ei näe huonoja aikoja, vaan oikeita aikoja, Nieminen tiivistää.

Kirjan menestynyt teollisuusneuvos muistelee 1990-luvun lamavuosina 1930-luvun taitteessa alkanutta uraansa. Vilkin mietteitä sopii hyvin lukea nykyisessä yönmustassa taloustilanteessa.

Kirja vie Vilkin sotia edeltävän ajan Viipuriin, Saimaan kanavan rakennustöihin ja useammallekin hämäräperäiselle varastolle Lappeenrannan ympäristöön. Nieminen myöntää, että taustatyötä piti tehdä runsaasti.

-Historiallisia virheitä ei saa olla, kun vakavissaan kirjoittaa.

KIRJOITUSTYÖ sujui vaivattomasti ja Nieminen suorastaan toppuutteli inspiraatiotaan. Hän pitää kirjoittamisessaan tarkoituksella yllä tiettyä hitautta, jotta ehtii elää asiat paremmin läpi ja tietää koko ajan mihin ollaan menossa.

-Joka kirjassa pinnistellään eri asioiden kanssa.

Eniten viimeiseksi työläiskirjailijaksi tituleerattu Nieminen pinnistelee vasta kirjojen markkinointivaiheessa. Hän itse on linjansa löytänyt, mutta uraansa aloittelevia käy sääliksi.

-Uusia mestareita syntyy kilpailuissa koko ajan, mutta kaikki eivät saa aikaan toista menestyskirjaa tai edes kirjaakaan. Jos nuoret saisivat rauhassa vakiintua tälle alalle, he oppisivat, mitä kirjailijan työhön kuuluu.

-Levottoman menon keskellä ei kirjoja kirjoiteta. On pakko saada vetäytyä omaan rauhaan pois television laatikkoleikeistä.

Kaiho Nieminen

Kirjailija.

Syntynyt vuonna 1941 Suomenniemellä.

Viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Lappeenrannassa, asunut vuodesta 1967 Helsingissä.

Kirjoittanut 17 romaania ja novellikokoelmaa sekä joukon kuunnelmia.

Useiden teosten tapahtumat sijoittuvat Suomenniemelle ja Etelä-Karjalaan.

Voitti esikoisromaanillaan Lovistoori Weilin+Göösin romaanikäsikirjoituskilpailun ja J. H. Erkon palkinnon.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen