Seija Hackman
Jos koulu menee, menee kaikki. Tai siis se vähä, mitä Nuijamaan palveluista on jäljellä, pelkäävät nuijamaalaiset.
-Se on ihan perseestä! Ei paljon naurata, jos kaupunkiin pitää saada teatteri, lasten ja vanhusten rahat haaskataan tuollaiseen, ja täältä viedään viimeisetkin! puuskahtaa Heidi Lampinen.
Lampinen puhuu Nuijamaan koulusta, joka keikkuu sitkeästi lakkautuslistalla melkein jokaisessa kouluverkkoskenaariossa.
Lampinen on piipahtamassa Nuijamaan kirjastossa, joka myös oli lakkautusuhan alla. Lappeenrannan kulttuurilautakunta poisti kirjaston kulttuuritoimen säästölistalta torstain kokouksessaan.
Lampisen rattaissa uinuu 2-kuukautinen esikoispoika, hihnassa loikkii eläkkeelle jäänyt rajatarkastuskoira Tako, Lampisen miehen entinen työkumppani.
Lampiset muuttivat Nuijamaalle Keski-Suomesta vuosia sitten työn perässä rajavartioston ja Tullin leipiin.
Perhe on harvinaisuus. Lampinen laskee, että työkavereista viitisentoista asuu Nuijamaalla, loput rajan sadoista työntekijöistä ajavat töihin muualta.
-Eikä tänne enempää muutakaan, jos täällä ei mitään ole. Ei ainakaan lapsiperheitä.
Koulun ja kirjaston lisäksi Nuijamaan palveluista ovat jäljellä päiväkoti, palvelutalo, asiamiesposti, jääkiekkokaukalo ja hiihtolatu.
Kirjaston lakkautussuunnitelmia perusteltiin sillä, että koulun mukana menisi sen isoin käyttäjäkunta. Asukkaat pelkäävät, että koulun mukana menee paljon muutakin.
-Missä me sitten jumpataan, parahtaa Ulla Tella, innokas naisjumppaaja ja kirjaston käyttäjä.
Koulun salilla pyörii naisten jumppa, seniorijumppa ja lasten liikuntakerho. Koulu on myös ainoa paikka, missä asukkaat voivat järjestää yhteistä toimintaa ja viime vuosina elpyneen Nuijamaa-päivän.
-Entä miten käy latujen ja jääkentän. Päiväkoti jää, mutta lopetetaanko ladut ja jäädytetäänkö pienille vain pieni kenttä, kyselee Tella.
Tuskin. Moni epäilee, että koulun lähdettyä lähtee myös päiväkoti, ja Nuijamaalla työssä käyvätkin joutuvat kuskaamaan lapsensa Lauritsalaan.
-Jäljellä on tosiaan kohta vain hautausmaa, toteaa Nuijamaan tilanteesta kasvatus- ja opetuslautakunnalle kirjelmöinyt Anne Paavoseppä.
Heidi Lampinen ei vielä tiedä, miten perheen suunnitelmiin vaikuttaa se, jos koulu loppuu. Hän itse on käynyt kyläkoulun Keuruulla ja olisi toivonut sellaista lapselleenkin.
-Tosi pitkä matka on täältä lähettää lapsia kouluun. Omakotitalo on ollut haaveissa. Ravattilaa jo katselimme, mutta onneksi emme ehtineet rakentaa, kun koulu voi lähteä nyt sieltäkin.
Tellalla on kokemusta siitä, mitä on varustaa lapsia pitkiin koulumatkoihin. Perheen kahden tytön pisimmät päivät venyvät 10-tuntisiksi.
-Isoillekin se on rankkaa, pienille vielä huimempaa.