Teksti Riina Nokso-Koivisto
Kuvat Mika Strandén
Tapio Pötry kuuli kerran yökerhon baaritiskillä mukavan keskustelun. Kaksi naista päivitteli Murheistenrannassa sijaitsevan keltaisen talon ihanuutta.
Koputin heitä selkään ja kerroin, että se on muuten minun taloni, Tapio Pötry nauraa.
Jos on ajellut Murheistenrannantietä Lappeenrannan Kanavansuussa, moni muukin on taatusti kiinnittänyt Pötryjen taloon huomiota. Vuonna 1927 valmistuneen mansardikattoisen pitsihuvilan voisi Lappeenrannan sijaan kuvitella näkevänsä vaikkapa Hangossa.
Itse asiassa olen työreissuillani käynyt Hangossa kiertelemässä ja varastanut sieltä ideoita, Tapio Pötry paljastaa.
Kun Tapio Pötry silloisen vaimonsa kanssa hankki talon vuonna 1996, se ei ollut aivan näin ihana. Kiinteistönvälittäjien termein talo tarjosi mahdollisuuksia remonttitaitoiselle.
Eli se oli todella heikossa hapessa. Kokemattomana minulle olisi voitu myydä vaikka millainen pommi. Meillä oli kuitenkin onnea matkassa.
Hirsirakenteinen talo osoittautui terveeksi, mutta tekemistä silti riitti.
Urakka oli niin suuri, etten enää toista kertaa elämässäni ryhtyisi sellaiseen.
Remonttia tehtiin huone kerrallaan. Periaate oli, että pankista ei otettaisi lainaa, vaan remonttia tehtäisiin sitä mukaa, kun rahat riittävät.
Kun raha loppuivat, oli pidettävä taukoa. Hyvä niin, koska samalla saatiin tarpeellista harkinta-aikaa. Ensimmäisiä suunnitelmia noudattamalla olisin tehnyt monta virhettä.
Kun alakertaa rempattiin, kolmilapsinen perhe asui yläkerrassa. Kun oli yläkerran vuoro, perhe muutti alakertaan. Kaikkiaan remonttiin kului neljä vuotta.
Lainasin velipojalta kuorma-autoa, jolla kuljetin pois roinaa ja purkujätettä. Yhdeksännen lastin jälkeen päätin lopettaa laskemisen.
Työ ei päättynyt remontin valmistumiseen.
En tajunnut etukäteen, kuinka paljon työtä vanhan talon ylläpito vaatii. Koko ajan pitää vähän fiksailla.
Onneksi Tapio Pötry nauttii käsillä tekemisestä. Sen ansiosta talo on nyt niin viehättävä kuin on. Saimaalle päin avautuvalla julkisivulla on idylliset, koristeelliset terassit. Ikkunoita kehystää kaunis koristelaudoitus.
Vieras yllättyy kuullessaan, ettei talossa alun perin ollut terasseja tai koristelaudoituksia, vaan ne ovat Pötryn itsensä nikkaroimia. Terasseja varten hän muun muassa suunnitteli ja sahasi 450 koristelautaa.
Jos rakentaa jotain lisää vanhaan taloon, pitää huolehtia, että se sopii varmasti talon henkeen. Moni kaunis talo on pilattu kamalalla lisäsiivellä.
Kolmisen vuotta sitten taloon muutti uusi emäntä, Lappeenrannan kulttuuritoimenjohtaja Päivi-Linnea Pötry.
On minulla vielä myös entinen asuntoni. Pitäähän naisella citykämppä olla, Päivi-Linnea sanoo.
Pötryksi Päivi-Linnea Parviainen muuttui loppukesästä parin mentyä naimisiin. Kotona hän ei ole Päivi, vaan Linnea.
Minusta Linnea on niin kaunis nimi. Olin jopa nimennyt purjeveneeni Linneaksi jo vuosia ennen kuin tapasimme, Tapio kertoo.
Vaikka talo ja sen sisustusratkaisut ovat Tapion käsialaa, Päivi-Linnea kertoo kotiutuneensa helposti.
Meillä on onneksi samanlainen maku. Mielestäni täällä on kaunista.
Nuoruudenystäväni koti oli aikoinaan Murheistenrannassa ja ajattelin silloin, miten ihanaa olisi asua täällä. Pitää näköjään varoa mistä unelmoi, koska se voi toteutua. Tosin en minä sen takia Tapion luo muuttanut, talo oli vain pieni bonus, Päivi-Linnea nauraa.
Talon isäntä rakastaa antiikkikauppojen koluamista. Sen huomaa olohuoneessa, jota hallitsee komea, venäläinen biedermeier-kalusto.
Minulla riittäisi tarinaa lähes kaikista huonekaluista. Rakastan vanhojen esineiden historiaa. On kiva mietiskellä, kuka tuossakin sohvassa on ajan saatossa istunut, Tapio kertoo.
Päivi-Linnean mukaan välillä olohuoneessa vallitsee lähes tehovilainen idylli. Uunissa räiskyy elävä tuli, kynttilät palavat ja kirjoja rakastava pariskunta lukee toisilleen ääneen.
Olen maakuntakirjaston johtajan kanssa naimisissa, mutta minulla on silti parempi henkilökohtainen kirjasto kuin hänellä, Tapio kiusoittelee.
Nykyisin talolla on myös nimi. Kuistilla riippuu pariskunnan ystävän tekemä kaunis kyltti, jossa lukee englanniksi Villa Poetry. Se tarkoittaa runoutta.
Ulkomailla tai lentolipuissa ei koskaan lue Pötry, vaan Poetry. Koska harrastamme lukemista, se sopi mainiosti talon nimeksi.
Kotimme kolme kultaista sääntöä
1. Elämä näyttää pitävän huolen kolhuista ilonpidosta pidämme itse huolen! (Esimerkkinä autotallibileet säännöllisin väliajoin ystäväporukalle.)
2. Se pidetään kunnossa, mitä on hankittu. Jos tulee aika, jolloin ei enää jaksa, on raaskittava myös luopua.
3. Huolehdimme läheisistämme lähiomaisista ja ystävistä.
Missä?
Murheistenranta, Kanavansuu, Lappeenranta.
Mikä?
Vuonna 1927 rakennettu puutalo.
Kuka?
Päivi-Linnea Pötry, Tapio Pötry ja Tapion tytär Emmi, 16.
Miksi?
Päivi-Linnea muutti Tapion luo parin löydettyä toisensa muutama vuosi sitten.