Categories
Artikkelit

Nieriän toivo lypsettiin talteen

Savitaipale. Neljän emokalan mäti aloitti matkan kohti kalanviljelylaitosta. Maitikaloja pyydetään vielä tämän viikon ajan.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen

KUOLIMOLTA kantautuu hyviä uutisia. Nieriän emokalapyynnin projektipäällikkö Kari Hauhio huikkaa lähestyvästä veneestä tervehdyksen, joka on kuin musiikkia rannassa odottavien tutkijoiden korville.

-Täälläkö niitä nieriöitä otetaan vastaan?

Miesjoukkoon tulee heti liikettä. Päät kallistuvat uteliaina kohti veneen pohjalla olevaa muovilaatikkoa.

-Ihan punamaha!

Kaunokaisen sukupuoli vain on pettymys. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat olisivat kaivanneet Kuolimosta muhkeaa maitikalaa.

 

SUKUPUUTON partaalle ajautuneen saimaannieriän viimeisen luonnonvaraisen kannan pelastusyritykset Kuolimolla eivät ole jääneet vaille tulosta. Syyskuun lopulla alkaneen paunettipyynnin ansiosta tutkijoiden sumpussa uiskentelee viisi täysikasvuista nieriää.

-Keli on sopiva, mutta kutuaika on myöhässä, tutkija Esa Hirvonen toteaa.

Nukutusainetta lorahtaa järvivettä sisältävään astiaan. Seos antaa nieriälle hyvän unen niiksi muutamiksi minuuteiksi, joiden aikana kala mitataan, lypsetään, tutkitaan ja merkitään. Selkäevän alle kiinnitettävän ankkurimerkin numerosarja voi antaa tutkijoille tulevaisuudessa tärkeää tietoa nieriän liikkeistä Kuolimolla.

Kun kala rauhoittuu, kalanviljelijä Marko Svärd nostaa sen tottunein ottein työpöydälle. Mitat 2?215 grammaa ja 64 senttiä, toisessa silmässä kaihipilkku.

-Silmäviat ovat näillä ongelmana. Sekä harmaakaihia että loisperäistä kaihia on esiintynyt jo pitkään. Syvissä vesissä elävät kalat eivät siitä juuri itse kärsi, Hauhio kertoo samalla kun tutkijat valmistautuvat lypsyyn.

Napakat vedot purskauttavat purkkiin desilitratolkulla lakkahillonväristä mätiä. Yhdestä emokalasta lähtee tuhansia mätimunia, ja tästäkin nieriästä tulee 2-3 000 kalanpoikasen äiti.

 

PUOLESSA tunnissa lypsy on ohi, ja neljä ruttumahaista nieriää heräilee tainnoksista hapetetussa vesiastiassa. Niiden seuraan liittyy uistimella nostettu marto kala, joka lienee liian nuori kutemaan. Yksi mätikala jää vielä sumppuun sukusolujaan kypsyttelemään.

Mätimunat ja dna-näytteet matkaavat jäähileissä kohti Enonkosken kalanviljelylaitosta. Lähiviikkoina mäti hedelmöitetään ja uusi emokalaparvi alkaa kehittyä.

-Ylimääräiset kalanpoikaset lasketaan takaisin Kuolimoon keväällä 2015, Hirvonen lupaa.

Vielä kuluvan viikon ajan paunetit pyytävät Kuolimosta lisää nieriöitä. Muutamakin uusi maitikala antaisi emokalatuotannolle kaivattua lisäpotkua.

 

 

Nieriän emokalatuotanto

Emokaloja on pyydetty Kuolimosta vuodesta 1983 lähtien runsaat 20 kappaletta.

Emokalojen mädistä ja maidista syntyneitä emokalaparvia kasvatetaan RKTL:n Enonkosken kalanviljelylaitoksella.

Ajan mittaan emokalaparvien pohja on kapeutunut, koska laitosolot suosivat erilaisia ominaisuuksia kuin luonnontila.

Vuosina 2013-15 Kuolimolta pyritään pyytämään uuden emokalaparven pohja.

Syksyllä 2013 kerätyistä sukusoluista periytyvät emokalaparvet alkavat tuottaa jälkeläisiä aikaisintaan vuonna 2019.

Anne Kokkonen