Jenni Hirvinen
Juustokakkua Violetissa, korvapuusti Aleksanterissa. Lappeenranta täyttyy sokerisista konditorioista. Tavallisten kahviloiden lisäksi myös leipomot perustavat omia kahviomyymälöitään.
Kesämäen Leipomon kahvila aloitti toimintansa Kauppakadulla, Suomen Kotileipomolla leipomomyymälöitä on peräti kolme.
Nyt myös leipuri Simo Vainikka tuo Rikkilän arinaleipänsä Vaalimaantien varrelta keskustan tuntumaan, Kimpisen uuteen kahvilaan Armilankadulle.
Kysyntää käsinleivotulle taitaa olla. Kuinka monta pullapuotia yhteen kaupunkiin mahtuu?
Mahtuuhan niitä. Keski-Euroopassa leipomoilla on kivijalkamyymälöitä sadan metrin välein, sanoo Jarkko Petäjä, Suomen Kotileipomon johtaja.
Leipomoille on sija, sillä ruokailutottumuksissa arvostetaan nykyään tuoreutta ja lähituotantoa.
Petäjän mukaan ilmiö on osittain paikallinen, sillä karjalainen leivontaperinne on vahva.
Leipomomyymälöiden perustamisessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä trendistä.
Ainut konsti saada oma tuote tuoreena myyntiin, on oma kahvila. Hyllytilaa marketeista on vaikea saada, koska tuotteita tulee ympäri maan, Petäjä sanoo.
Samaa mieltä on Vainikka.
Leipurin elämää ei helpota sekään, että vähähiilihydraattisen ruokavalion suosio on vähentänyt leivän myyntiä pysyvästi.
Vaikka leipää ei osteta kaupoista yhtä paljon kuin ennen, kahviloissa syödään kaikenlaista leivottua: lounas voi olla keiton sijaan croissant tai lepuska.
Perinteinen ohra- tai ruisleipä ei Vainikan mukaan riitä. Siksi hän aikoo tarjota kahvilassaan viikoittain vaihtuvia talon leipiä ja täytettyjä sämpylöitä. Lämpimäiset valmistetaan yhä Rikkilässä.
Seitsemän viljan sämpylä on mukana, se on ollut suosittu.
35 vuotta alalla ollut Vainikka on kolunnut leivontareseptit läpi, kaikki karpalolimpusta karppileipään.
Kimpinen on kahvilalle hyvä paikka, arvelee Vainikka. Mielessä on käynyt koko leipomon muutto lähemmäs keskustaa, sillä matka Simolasta syö bensaa ja aikaa.
Toistaiseksi Armilankadun sivumyymälä saa riittää, sillä sopivaa tilaa leipomolle ei ole löytynyt.
Leipuri haaveilee, että kesällä voisi ulos kahvilan päätyyn laittaa pöydät ja tuolit. Terassia suurempi haave on toteutumassa.
Vainikka on aina halunnut myydä leipiä tuoreena suoraan hyllyiltä, ilman pussia. Niin, että asiakas saa osoittaa niistä mieleisensä.
Tässä rullaa Rikkilän leipää ja pullaa, kertoo takalasi autossa.
Sillä Vainikka ajaa leipänsä keskustaan, marraskuun alussa Armilankadun kautta.