Armilassa kuntoutetaan pärjäämään kotona

Lappeenranta. Sairaalassa makaaminen on mennyttä aikaa. Armilan potilaista on tullut kuntoutujia ja sairaalasta kuntoutuskeskus.

Kirjoittaja:
Kaija Lankia

Kuntohoitaja Tarja Koikkalainen voimisteluttaa Aili Noroluodon käsivarsien lihaksia. Käsiä koukistetaan vuorotellen, punnuksen kanssa ja ilman.

Jumpan tarkoituksena on saada voimat palaamaan käsiin ja jalkoihin, jotta elämä sujuisi taas Armilan osaston ulkopuolellakin. Armilassa Aili Noroluoto on ollut marraskuun alusta alkaen.

Tapani Noroluoto seuraa vierestä äitinsä jumppahetkeä. Hän ei usko, että äidin elämä enää järjestyy nykyisessä kodissa, jossa on portaita ja muita liikkumisen esteitä. Miten se järjestyy, on vielä arvoitus, kun sopivia palveluasuntojakaan ei ole niin vain otettavissa.

 

Ehkä elämä kotona onnistuisikin, jos kuntoutus olisi viety koteihin, kuten Ruotsissa. Siellä tehostetun palveluasumisen yksiköitä on jo suljettu, kun kuntoutuksen painopiste on kotikuntoutuksessa, kertoo Armilan ylilääkäri Jouko Saramies.

Armila siirtyy Saramiehen vastuulle vuoden vaihtuessa. Samaan aikaan sairaalan nimike muuttuu kuntoutuskeskukseksi.

— Kysymys on nyt enemmän nimen muuttumisesta, sillä Armilassa on keskitytty kuntoutukseen jo jonkin aikaa, hän sanoo.

 

Kotikuntoutus on Armilankin toiminnan päämäärä, mutta sillä ei ole siihen henkilökuntaa.

— Ruokolahdella on käynnistetty pilotti, jossa fysioterapeutti ja toimintaterapeutti toimivat työparina kuntoutujien kotona, Saramies kertoo.

Kun tällaisia työpareja saadaan huomattavasti lisää, ollaan lähempänä Ruotsin tasoa, hän toteaa.

Pienin askelin sitä kohti nyt edetään myös Armilassa. Potilaista on tullut kuntoutujia, joilta odotetaan aktiivisuutta.

— Kun kuntoutuja tulee meille, hänellä on kotiutumispäivä jo valmiina. Läheiset halutaan mukaan kannustamaan kuntoutujaa kohti hänen tavoitettaan, joka voi olla omatoiminen ulkoilu tai vaikka kahvinkeitto.

 

Saramies muistuttaa, että raihnaus ei kuulu vanhuuteen. Periaatteessa kaikki vanhukset muistisairaita lukuunottamatta ovat kykeneviä itsenäiseen asumiseen. Se taas tuo elämiseen laatua.

— Sitä, että voi mennä vessaan ja suihkuun omassa tahdissa, pääsee halutessaan ulos ilman hoitajaa, hän kuvaa.

Vanha järjestelmä ei ole mahdollistanut kotikuntoutusta. Keskussairaalan näkökulmasta Armila on ollut kotiutuspaikka, ja myös omaiset ovat nähneet sen sairaalana, jossa huonokuntoinen vanhus on voinut olla pitkään. Se on tuntunut myös turvalliselta ja vähemmän yksinäiseltä hoitoratkaisulta.

— Hyvä toimintakyky lisää kotona asumisen turvallisuutta. Yksinäisyys vähenee, jos pääsee liikkumaan, Saramies korostaa.

Kaija Lankia