ITE-kirjailija kirjoittaa uteliaisuuttaan

Kirjailija. Seppo Maukosen Supertalkkari vie nuoret Salpalinjalle.

Maaria Drake

Koulutalkkari Tanen rakas polkupyörä on varastettu. Eivätkä järkytykset siihen lopu. Tanen nenä on havainnut koulussa hometta, joten evakko kutsuu koulun väkeä.

Tällainen on lähtökohta lappeenrantalaisen Seppo Maukosen tuoreessa nuortenkirjassa Supertalkkari 2: Salpalinjan aarteet. Se on itsenäinen jatko-osa vuonna 2010 ilmestyneelle teokselle Supertalkkari ja keisarin lahja.

Kirjassa seikkailevat Lönnrotin koulun oppilaat ja henkilökunta, jotka joutuvat väliaikaisesti käymään koulua Voisalmessa. Taustalta löytyy todellisia tapahtumia.

— Lönnrotin koulun oppilaat olivat evakossa Metsä-Saimaan ruokalarakennuksessa vuonna 2004, kun vanha koulurakennus oli täysremontissa, Maukonen kertoo.

Tuohon aikaan Maukonen oli vielä itsekin Lönnrotin koulun opettajakuntaa, nyt hän on eläkkeellä. Koulumaailma on hänelle siis enemmän kuin tuttu. Omasta elinpiiristä on helppo ja mukava kirjoittaa, Maukonen perustelee.

Supertalkkari-kirjoissa paneudutaan myös paikallishistoriaan, uudemmassa Voisalmessakin kulkevaan Salpalinjaan.

— Itseäni kiinnostaa historia, ja mielelläni kerron siitä myös muksuille. Paikallistarinat saattavat kiehtoa nuoriakin, ja sitä kautta heitäkin voi saada ylipäänsä lukemaan kirjoja, Maukonen tuumaa.

Maukonen kutsuu itseään ITE-kirjailijaksi. Hetkinen — eikös ITE-termi yleensä liity kuvataiteeseen?

— Miksei ITE voisi liittyä muuhunkin taiteeseen kuin kuvataiteeseen? Kyse on itse tuotetusta, yksilöllisestä tekemisestä ja nimenomaan harrastajista, joilla ei ole koulutusta kirjoittamiseen, Maukonen avaa lanseeraamaansa termiä.

Maukonen uskoo, että ITE-kirjailijoita on vielä suurempi joukko kuin ITE-kuvataiteilijoita.

— Olemme näitä pöytälaatikkokirjoittajia, kirjoituskilpailuihin osallistujia ja yleisöosastoille kirjoittajia. Pienkustantajat ovat sitten se väylä, jota kautta pääsee julkaisemaan.

ITE-kirjailijoilla kirjoittaminen ei liity rahan tai menekin hakemiseen, Maukonen selostaa. Harrastajakirjailijan kirjoja menee yleensä vaatimattomat parisenkymmentä — jos menekki lähentelee sataa, se on jo huimasti.

Mikä sitten saa harrastajakirjoittajan ryhtymään rumbaan?

— Se on omien kykyjen mittaamista ja uteliaisuutta. Vähän niin kuin nousisi vuorelle nähdäkseen, mikä maisema sieltä avautuu.

Supertalkkari 2: Salpalinjan aarteet -kirjaa myy kustantamo Mediapinta.

Seppo Maukonen

Syntynyt vuonna 1946, kotoisin ja asuu Lappeenrannassa.

Entinen peruskoulun opettaja, jäi eläkkeelle vuonna 2007.

Harrastaa kirjallisuuden ohella kuntosuunnistusta, golfia ja sotahistoriaa.

Kirjat: Iske yli rajan (2005), Supertalkkari ja keisarin lahja (2010), Supertalkkari 2: Salpalinjan aarteet (2013).

Mukana koostamassa teoksia Koulussa koko elämä — lehtori Anna Wolkoff-Nissinen oppilaitten ja työtovereitten muistoissa (2001) ja Läpi punaisen tiilen — Lappeenrannan Lyseon opettajat oppilaiden muistoissa (2009).

Kirjoittaja:
Maaria Drake