Kansantanssiyhtye Kirjavilla on selvästi ohjaajaansa Merja Skyttään läheinen ja kursailematon suhde. Sen huomaa tanssijoiden kuvaillessa häntä.
— Merja on tiukka ja vaativa, välillä ärsytykseen asti, Lassi Rahikainen arvioi.
— Hän on hyvällä tavalla napakka. Sen ansiosta me olemme niin usein onnistuneet ylittämään itsemme, Emmi Pilhjerta sanoo.
Tasokkaaksi Skyttä onkin ryhmänsä koutsannut. Kirjavat valittiin vastikään Vuoden kansantanssiyhtyeeksi. Kun viime keväänä tanssiryhmiä edellisen kerran luokiteltiin, Kirjavat ylsi mestaruussarjaan. Taso on ylin, jonka kansantanssiryhmä voi saavuttaa.
Olisi pienoinen ihme, jos Merja Skyttä ei olisi nuorisoseuratoiminnassa mukana. Hänen vanhempansa tapasivat toisensa aikanaan Rajan Nuorissa, jossa Merja aloitti tanssiharrastuksen alle nelivuotiaana.
Myöhemmin harrastuksia kertyi lisää: huilun- ja pianonsoitto, kuoro, orkesteri, baletti…
— Kansantanssi jopa jäi hetkeksi, kunnes yläasteella innostus syttyi uudestaan päästessäni Rajan Nuorten aikuisten ryhmään.
Harrastuksessa kiehtoivat ryhmähenki, mukava ja rento sosiaalinen ilmapiiri ja esiintymismatkat ulkomaille.
Lukion jälkeen Merja lähti opiskelemaan lastentarhanopettajaksi Jyväskylään, jossa hurahti vieläkin syvemmälle tanssiin. Lappeenrantalaistyttöön teki vaikutuksen se tapa, millä tavoin Ison Tanhuujat ohjaajansa Tauno ”Häynö” Häkkisen johdolla uudistivat kansantanssia.
— Kansantanssi eli juuri tuolloin murroskautta. Esityksiä alettiin tosissaan tuoda pois nurkista ja suunnitella estradille yleisön katsottavaksi. Mietittiin ihan eri tavalla näyttämöllisiä asioita, paneuduttiin tarinaan ja ilmaisuun, rakennettiin draaman kaarta perinteisiinkin tansseihin.
Tauno Häkkisen työskentelyä seuratessaan Merja päätti, että jos koskaan ohjaisi itse tanssiryhmää, hän tekisi sen samalla intohimolla ja kunnianhimolla kuin Häynö.
Muutaman vuoden kuluttua Merja oli muuttanut takaisin Lappeenrantaan ja istui taas Rajan Nuorten kevätkonsertissa.
— Katselin esityksiä ja ajattelin, että voi kun minä pääsisin ohjaamaan. Että tietäisin täsmälleen, mitä haluaisin tehdä. Luoda esityksellisyyttä, johon olin Jyväskylässä oppinut.
Toive kävi nopeasti toteen. Kirjavia Merja alkoi ohjata vuonna 1995, jolloin suuri osa tanssijoista oli alle kouluikäisiä.
Vaikka Kirjavien jäsenet ovat varttuneet aikuisiksi ja opinnot tai työelämä on vienyt osan pois Lappeenrannasta jopa ulkomaille, lähes kahdenkymmenen vuoden aikana porukka ei ole juurikaan vaihtunut. Sen sijaan ryhmä on hioutunut yhteen, osa jopa pariutunut keskenään. Ryhmän neljästä pojasta kolmella on puoliso Kirjavista.
— Tämä on toinen perhe. Parastahan tässä harrastuksessa onkin se, että kukaan muu ei tätä ymmärrä, Outi Pyysing-Anttila nauraa.
Kirjavien jäsenet jaksavat reissata harjoituksiin pitkänkin matkan takaa, koska Merja Skyttä takaa sen, että ryhmällä on jatkuvasti tiedossa kiinnostavia koreografioita, suunnitelmia ja haasteita.
— Koko ajan pyörät rullaa, Lassi Rahikainen kiittää.
Merja Skytästä on jo ajat sitten tullut tanssijoilleen paljon muutakin kuin ohjaaja.
— Henkilökohtainen ystävä, Emmi Pilhjerta sanoo.
— Voimme istua tuntikausia Merenlahden kenttäosuuskunnan talolla ja analysoida kaikkea tanssista Nälkäpeliin, Outi Pyysing-Anttila kertoo.
Merja Skytän juhlakonsertti Kasvua 2Skytä vuotta Taidekoulu Estradissa lauantaina 1.2. kello 14 ja 18.30.
Merja Skyttä
Työskentelee lastentarhanopettajana Kourulan päiväkodissa Lappeenrannassa.
Perheeseen kuluvat mies ja kolme lasta, jotka myöskin harrastavat kansantanssia.
Ohjaa Rajan Nuorissa Kirjavien lisäksi myös nuorempien Kimurantti- ja Kimara-ryhmiä.
Riina Nokso-Koivisto