Jerry Jantunen saa harrastaa työkseen aarteenetsintää. Siltä työ Helsingin yliopiston tietoasiantuntijana parhaimmillaan tuntuu. Jantunen käy Kansalliskirjastossa läpi suomalaisten säveltäjien käsikirjoitusarkistoja.
— Luetteloimme ne ja kartoitamme, mitä sieltä löytyy. Kun vastaan tulee pianokappaleita, pianistina olen tietenkin tutkinut niitä erityisen tarkasti.
Tätä kautta Jantunen on löytänyt musiikkia, joka on suotta unohtunut arkistojen kätköihin. Tällaisia ovat Heino Kasken vanhemmalla iällä säveltämät pianokappaleet. Monet Kasken varhaisemmista teoksista ovat yleisön suosikkeja, mutta myöhemmät, 1940- ja 1950-luvuilla sävelletyt kappaleet ovat jääneet tuntemattomiksi.
— Kaski ei ilmeisesti lähettänyt niitä lainkaan kustantajille julkaistaviksi, vaikka arkistossa on teoksia, jotka omasta mielestäni kuuluvat hänen pianosävellystensä parhaimmistoon. Ehkä syynä oli, että säveltäjä oli vanhemmalla iällä aika hajamielinen.
Jantusen mukaan on todennäköistä, ettei osaa kappaleista ole koskaan esitetty.
Maanantaina Kasken sävellykset pääsevät vihdoin esille, kun Jerry Jantunen konsertoi Lappeenrannan musiikkiopiston Helkiö-salissa. Konsertin muukin ohjelma koostuu suomalaisesta kansallisromantiikan ajan pianomusiikista: niin ikään Kansalliskirjaston arkistoista löytynyt Karl Flodinin sarja Fem klaverskizzer ja tutummat Jean Sibeliuksen Kyllikki, Toivo Kuulan Satukuvia sekä Selim Palmgrenin Kolmikohtauksinen nokturno.
Vaikka Jerry Jantunen tekee kiinnostavaa työtä sävellysten parissa, joku musiikin ystävä saattaa silti ihmetellä, miksi mestaripianisti viettää aikaa tutkijankammiossa. Eikö hänen pitäisi kiertää maailmaa tai vähintäänkin Suomenmaata konsertoiden isoilla estradeilla?
Lappeenrannassa Jantusen uraa on seurattu innostuneena. Hän aloitti pianonsoiton viisivuotiaana Lappeenrannan musiikkiopistossa ja eteni opinnoissaan huomattavan hyvin.
Jantusen arvostuksesta kertoo se, että Lappeenrannan kaupunki on myöntänyt hänelle kulttuuripalkintonsa jopa kahdesti: vuonna 1988 Jerry oli voittanut Heino Kaski -kilpailun ja menestyi opinnoissaan Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Vuonna 1994 palkintoperusteena oli pääsy Maj Lind -pianokilpailun finaaliin. Seuraavissa Maj Lind -kilpailuissa hän saavutti kolmannen palkinnon. Kilpailumenestystä tuli myös ulkomailta.
Jantunen opiskeli Pariisissa ja Berliinissä ja valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta. Vaikka meriittilista on pitkä, yksi heikkous hänellä on.
— Itseni markkinointi. Se ei suoraan sanoen ole oikein meikäläisen alaa. Kun sitä puolta ei osaa, soittokeikatkin jäävät vähemmälle. Onneksi on tämä tutkimusprojekti, josta voin ammentaa paljon myös pianonsoittoon.
Riina Nokso-Koivisto