Sairaalaa ei hallita käskyttämällä

Johtaminen. Etelä-Karjalan keskussairaalassa ei tunneta hoitoalan ihmisten lasikattoa. Pitkälle koulutetut hoitajat ovat nousseet sairaalassa myös johtotehtäviin.

Kirjoittaja:
Matti Saarela

Palvelupäällikkö Kirsi Tapiola-Huomo johtaa vuodeosastojen tulosyksikköä ja palvelupäällikkö Merja Lampinen poliklinikoiden tulosyksikköä Etelä-Karjalan keskussairaalassa.

Molemmilla on 80-luvulla suoritetun sairaanhoitajan tutkinnon lisäksi myös monipuolinen ylempi ammattikorkeakoulututkinto.

-Minä olen valmistunut ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen ja kehittämisen linjalta. Alalle olen tullut pitkän linjan kautta, lähtenyt apuhoitajasta. Minulla on pätevyys toimia myös alan opettajana, Lampinen kertoo. Aikaisemmin hän onkin työskennellyt myös sosiaali- ja terveysalan opettajana  ammattikorkeakoulussa.

Tehtävien vaativuutta kuvaa hyvin se, että Tapiola-Huomon alaisena vuodeosastoilla työskentelee reilut 160 ihmistä.

 

Sairaaloita on perinteisesti pidetty hyvin johtajavaltaisina organisaatioina. Tapiola-Huomon mukaan tässä suhteessa tilanne on muuttunut viime vuosina.

-Hierarkiat ovat madaltuneet huomattavasti. Minulla on ollut erinomaisia esimiehiä. Meillä on ollut aina hyvä keskustelusuhde, hän sanoo.

-Ylilääkäri vastasi kokonaistoiminnasta, ja se voi näyttää hierarkkiselta. Mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi, koska meillä on ollut niin hyvä keskustelukulttuuri, Tapiola-Huomo jatkaa.

 

Kumpikaan ei ole havainnut, että sairaalan organisaatio asettaisi erityisiä esteitä hoitajataustaisten työntekijöiden uralla etenemiselle. Etelä-Karjalan keskussairaalassa johtaminen perustuu pitkälle vuorovaikutukseen. Molempien palvelupäälliköiden mukaan työyhteisön sisäinen hyvä keskustelukulttuuri on avainasemassa.

-Lääketieteellinen vastuun hoidosta kantaa aina lääkäri. Meillä ei missään nimessä ole tarkoitus mennä sellaiselle osa-alueelle. Se kuuluu erikoislääkäreille ja ylilääkäreille. Tästä ei ole mitään erimielisyyttä, Lampinen korostaa.

 

Tapiola-Huomo muistuttaa, että kysymys ei ole arvovallasta vaan asioista. Nykyinen taloudellinen tilanne asettaa toiminnalle tiukat reunaehdot. Taloudellisesti vaikeat ajat vain korostavat yhteistyön merkitystä.

Keskusteleva kulttuuri on tuottanut myös tulosta. Potilaiden palaute on ollut lähes poikkeuksetta kiittävää, vaikka sairaalan vuodeosastot joutuvat toimimaan vanhanaikaisissa ja äärimmäisen ahtaissa tiloissa.

Matti Saarela