Ei päivää ilman hattua

Lappeenranta. Linja-autolla pääsee ilmaiseksi vielä tänään. Jos bussi on tyhjä, tuntee kuljettaja Lauri Pulli itsensä turhaksi.

Kirjoittaja:
Jenni Hirvinen

11 vuotta sitten Lauri Pulli ryhtyi bussikuskiksi. Siksi, että hän halusi käyttää töissä hattua. Osasyy oli sekin, että säännöllinen puusepäntyö oli alkanut 27 vuodessa maistua puulta.

— Parasta tässä työssä ovat työajat. Ne nimittäin ovat ihan mitä sattuu.

Lappeenrantalainen Pulli ajaa kaikkia paikallislinjojen reittejä ykkösestä kymppiin. Vaikka linjat vaihtuvat päivittäin, kanava ei: Pullin autossa soi aina iltaisin Radio Nostalgia.

 

Kauppakeskus Armadan vierustalla mutkittelee rivi eri-ikäisiä ihmisiä. Suurin osa heistä nostaa kätensä, kun bussi numero viisi kurvaa Koulukadun mutkasta näkyviin.

Ruoholammelle ajavan kymppilinjan kyytiin nousee harvempi.

Pulli on näkyyn tottunut. Ei ole mitenkään tavatonta, että kuljettaja istuu bussissa yksin.

— Typeräähän se on. Sitä tuntee itsensä turhaksi.

Vanhempi herra kysyy, onko Ruoholampi siellä metsässä. Siellä missä on päiväkoti — ja paljon lapsia.

— On se. Siellä oravillakin on reppu selässä, kuittaa Pulli.

 

Lappeenrannassa on hyvä olla bussikuski. Häiriköitä on vähän, liikennettä ei ole liikaa ja asiakkaat jättävät kiittämättä vain harvoin. Tosin Pullin mukaan kuljettajat kyllä saavat huutia, jos lipun hintaa nostetaan.

Pullille ei ole koskaan sattunut onnettomuuksia ratissa. Sivupeili on mennyt muutaman kerran rikki, mutta se on tavanomaista. Isojen autojen kanssa täytyy säilyttää maltti.

Bussikuskin on myös siedettävä tiukkoja aikatauluja. Pullin mukaan jokunen kaveri on lopettanut työt, kun korvienväli ei ole kestänyt painetta.

 

Ruoholammella Pulli hyppää autosta ulos. Jos ei ole ruuhka, hän ehtii polttaa tupakan.

— Neljä tuntia jos kököttää penkissä, on ihme, jos liikkeelle enää pääsee.

Pulli oikoo puseroa ennen kuin istahtaa takaisin penkkiin. Univormua hän kantaa mielellään. Sen kruununa on tietenkin hattu, enolta peritty.

Pulli ei voisi unohtaa hattua kotiin. Tai jos unohtaisi, se pitäisi hakea.

 

Kun Pulli vaihtoi alaa, toinen vaihtoehto oli rekkakuski. Se ei kuitenkaan sopinut, sillä ratissa olisi pitänyt valvoa yöt läpeensä.

Autoilusta Pulli on aina pitänyt.

— En mie tiiä, mikä siinä on. Ajaessa aika menee sukkelaan.

 

Bussikuskina Pulli aikoo viihtyä eläkepäiviin asti. Työ on mielekästä, mutta marraskuun pimeydessä on kurja ajaa.

— Silloin pitäisi vaan saada nukkua kuin karhu.

Tässä vuorossa työpäivä päättyy iltakymmeneltä. Sitten Pulli ajaa vielä vähän: määränpäässä Kalliokoskella odottaa 50-luvun rintamamiestalo, koti.

 

Ilmaista kolmatta kertaa

Lappeenrannan paikallisliikenteessä voi matkustaa ilmaiseksi vielä tänään.

Mennään bussilla -tapahtuma järjestetään paikallisliikenteen reiteillä 1—10.

Myös Joutsenoon ja Ylämaalle kulkee vielä tänään joitakin ilmaisvuoroja.

Viime vuonna tapahtuman aikana noin 16 000 matkustajaa käytti joukkoliikennettä.

Jenni Hirvinen