Liisa Kukkola
Nuijamiehen ja Kino-Aulan rakennusten kohtalo on paljolti lappeenrantalaisten elokuvakävijöiden käsissä. Toki myös kiinteistönomistajalla Etelä-Karjalan osuuspankilla ja museotoimen rakennussuojelulla on sanansa sanottavanaan.
Lappeenrannan kaupunginarkkitehti Erkki Jouhkin mukaan niin kauan kuin elokuvateattereissa on elokuvateatteritoimintaa, rakennuksia ei uhkaa purkaminen. Mutta jos toiminta lakkaa, tilanne voi olla toinen.
Elokuvateattereita Lappeenrannassa pyörittävä Elokuva Luotolan toimitusjohtaja Merja Luotola-Maarnela tietää tällä hetkellä ainoastaan sen, että heidän vuokrasopimuksensa loppuu marraskuussa 2016 ja että Finnkinon tullessa Isoon-Kristiinaan kilpailu lappeenrantalaisista elokuva-asiakkaista alkaa toden teolla.
-Yhtään ei etukäteen tiedä, kuinka paljon tulot tuolloin tippuvat. Aluksihan ne tippuvat joka tapauksessa reilusti, kun uusi elokuvateatteri houkuttelee ihmisiä. Lappeenranta ei ole niin iso paikka, että tänne mahtuisi kaksi elokuvayrittäjää. Ei ole mahtunut ennenkään.
Luotolan suku on pyörittänyt elokuvateattereita Lappeenrannassa vuodesta 1929. Nuijamies on rakennettu vuonna 1954 ja Kino-Aula 1938.
-Jos toiminnasta tulee kilpailun myötä tappiollista, lappu pitää panna luukulle, vaikka se kuinka tuntuisi pahalta. Tässä on paljon tunteita ja historiaa pelissä, mutta ei kukaan voi maksaa siitä, että saa käydä töissä, Luotola-Maarnela sanoo.
Pormestarikorttelin voimassa olevat asemakaavat on vahvistettu vuosina 1972 ja 1975. Kaavat eivät nykyisellään vastaa alueen kehittämistarpeita. Uutta kaavaa ei Jouhkin mielestä kuitenkaan kannata tehdä, ennen kuin ihan oikeasti tiedetään, mitä kortteliin on tulossa ja että näille hankkeille löytyy myös maksaja.
Elokuvateattereilla ei nykyisessä asemakaavassa ole suojelumerkintää, eikä Jouhki sellaista niille laittaisi uuteenkaan, ennen kuin on aivan varmaa, että elokuvateattereille löytyy jonkinlaista käyttöä – joka voi olla myös muuta kuin elokuvien esittämistä.
-Suojelumerkinnällä ei saada säilymään mitään rakennuksia. Suojellutkin talot tuhoutuvat paikoilleen, jos niissä ei ole järkevää toimintaa. Siksi elokuvateattereitakaan ei kannata jättää tyhjilleen seisomaan. Toki käyttö voi olla yhteiskunnankin tukemaa, mutta se vaatii sitten taas omat päätöksensä, Jouhki sanoo.
Vuonna 2007 Pormestarikorttelin asemakaavaa alettiin muuttaa, mutta se jäi kesken kun osuuspankki halusi ottaa aikalisän. Tuolloin muutettiin ainoastaan Kulmatalon kaava.
Korttelille valmistui kuitenkin asemakaavaa varten rakennuskulttuuriselvitys, Nuijamiehen ja Kino-Aulan arkkitehtuurilla on sen mukaan valtakunnallistakin merkitystä.
Pari vuotta aiemmin, vuoden 2005 ydinkeskustan osayleiskaavan tarkastuksessa Saimaanlinna, elokuvateatterit ja Viljelytalo varustettiin kohdemerkinnällä ”rakennus/rakennuskokonaisuus, jonka suojelu tulee selvittää asemakaavoituksen yhteydessä”.
-Maankäyttö- ja rakennuslaissa asemakaavan sisältövaatimuksiin kuuluu se, ettei rakennetun ympäristön erityisiä arvoja saa hävittää. Eli Pormestarikortteliin ei saa tehdä uutta kaavaa, joka mahdollistaisi elokuvateatterien kulttuurihistoriallisten arvojen tuhoamisen, sanoo Etelä-Karjalan museon rakennustutkija, amanuenssi Miikka Kurri.
Kurrin mukaan Nuijamiehen ja Kino-Aulan purkamisen mahdollistaminen asemakaavalla voitaisiin tulkita lain vastaiseksi.
-Elokuvateattereidenkin kannalta olisi hyvä miettiä suojelua, ennen kuin niiden vuokrasopimus umpeutuu ja pahimmassa tapauksessa jäävät tyhjilleen. Mitä en todellakaan toivo, Kurri sanoo.
Kino-Aula on rakennettu ennen talvisotaa, vuonna 1938.