Pikkupojan intohimolla

Jussi Markkanen löysi elämänsä tukipilarit Imatralta jo nuorena

Kirjoittaja:
Kuvat MIKA STRANDÉN, KAI SKYTTÄ (SUNNUNTAI-liite)

Jussi Markkanen pärisee maskinsa takana aamuharjoituksissa. Kiekko on juuri livahtanut taakse turhan helposti. Sitä SaiPan maalivahti ei itseltään sulata.

20 vuoden ura ammattilaisjääkiekkoilijana on vienyt Markkasen läpi maailman metropolien. Sisällä roihuaa yhä sama palo pelaamiseen kuin sillä tenavalla, joka vaappui kiekon perässä Imatran Näreharjun kaukalossa 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Kylmä Kisapuisto jää taa. Markkanen kaappaa kouraansa suuren kupillisen mustaa kahvia.

– Suhteeni jääkiekkoon ei ole suuresti muuttunut. Intohimo ja voittamisen halu ovat ihan samanlaisia, Markkanen tuumii.

 

Moni muu asia on muuttunut.

1990-luvun alussa imatralaispoika jurnutti linja-autolla Lappeenrantaan SaiPan treeneihin tunnin suuntaansa. Lukiolainen pähkäili läksyjään Ilottulantien shikaaneissa.

Ylioppilaskirjoitusten aikaan Markkanen ryntäsi salista torjumaan SaiPan nousukarsintaotteluihin. Liigapaikkaa ei tullut, mutta valkolakki sentään.

Jääkiekkokipinä tuli luontaista kautta isä Veijo Markkaselta, joka valmensi vuosikymmeniä Imatran Ketterässä.

Tulevan vaimonkin kanssa oli jo kohdattu.

– Olemme Sannan kanssa samanikäisiä. Olemme olleet samassa koulussa ensimmäisestä luokasta lähtien, paitsi lukiossa. Aloimme seurustella lukion jälkeen.

 

Ensimmäisen kerran he muuttivat jääkiekon vieminä 20-vuotiaina. Kohde oli Tampere ja SM-liiga. Joukkuekavereina olivat tuoreet maailmanmestarit Timo Jutila ja Janne Ojanen, joille piti näyttää olevansa jääkiekkoilija.

– Olin tosi nuori. Se oli iso muutos. Kasvoin yhtä lailla pelaajana kuin ihmisenä.

Sittemmin osoite on löytynyt Lappeenrannan lisäksi Edmontonista, New Yorkista, Venäjän Togliattista, Helsingistä, Moskovasta ja Sveitsin Zugista.

Markkaset eivät ole kokeneet olevansa varsinaisesti reissussa.

– Olemme halunneet ja pystyneet rakentamaan kodin sinne, missä olemme olleet. Se on ollut yksi syy, jonka takia olemme viihtyneet. Meillä ei ole ollut hätä pois yhden kauden jälkeen.

Koti Lappeenrannassa kutsui taas reilu vuosi sitten.

 

Puhelin pirisi alkuvuonna 2001. Yllättävä soitto oli mullistava. NHL-seura Edmonton Oilersin edustaja vaati tietää, olisiko maalivahti valmis muuttamaan Kanadaan, jos joukkue varaisi hänet juhannuksena.

Syksyllä koti oli jo Albertan provinssin pääkaupungissa.

– En ollut kokenut NHL:ää ikinä kauhean realistisena. Olin menossa mielestäni urheilijana hyvin eteenpäin, mutta tavoitteeni olivat enemmänkin maajoukkueessa ja MM-kisoissa.

Tunne oli monella tapaa sama kuin Tampereelle muuttaessa: pois tutuista ympyröistä.

– Jos tähän leikkiin ryhtyy, pitää vain uskaltaa lähteä. Muu on sivuseikka. Takaisin pääsee aina.

Arjen muutos oli valtava. Markkasen englanti ei ollut aivan äidinkielen tasolla. Elo helpottui kuuden viikon jälkeen, kun vaimo muutti Kanadaan. Juho-esikoinenkin ilmoitti tulostaan.

– Opettelimme elämään keskenämme, kun olimme kaukana kotoa ja sukulaisista. Edmonton oli iso juttu urani kannalta, mutta myös siksi, että pojat syntyivät siellä ja viihdyimme hyvin.

Markkanen ei ollut pitänyt itseään järin aikuisena.

– Elin pikkupojan unelmaani. Aika oli mennyt lentämällä. En muista miettineeni, minkälainen isä minusta tulee ennen kuin lapsi oli sylissä.

Lapset ovat tuoneet elämään uusia vastuita ja arvoja.

– Jääkiekko on ollut aina intohimoni. Lapset eivät vähentäneet sitä. Huomasin, että elämässä voi olla muitakin samanlaisia intohimoja, joissa voi olla täysillä mukana, eikä se ole toisesta pois. Päinvastoin. Ne voivat olla toisilleen vain hyväksi.

 

Tragedia kohtasi perhettä Moskovassa kuusi vuotta sitten. Nelivuotias Olli kuoli pudottuaan ikkunasta.

Menetys kulkee ikuisesti mukana. Surun kanssa voi oppia elämään.

– Eihän sellaisesta ikinä toivu, eikä varmaan pidäkään. Olli on edelleen lapsemme. Valitettavasti hän ei ole kanssamme läsnä.

– Olemme asuneet ympäri maailmaa. Ne ovat olleet isoja muutoksia, mutta eiväthän ne ole mitään sen rinnalla, mitä Moskovassa tapahtui.

Markkaset ovat käsitelleet tapahtunutta niin kuin he pyrkivät käsittelemään kaikkea muutakin: keskittymällä asioihin, joihin voi vaikuttaa.

– Meillä on tietysti paljon hienoja asioita, kuten kaksi lasta, joista pitää pitää huolta. Tietysti on huolehdittava myös siitä, että itsellämmekin on kaikki hyvin.

Muutto Sveitsin Zugiin osoittautui lopulta tärkeäksi. Nelli-kuopus syntyi Alppien katveessa. Vuoden piipahdus pitkittyi neljäksi.

NHL-vuosien raju reissaaminen oli historiaa. Lyhyet välimatkat pitivät huolen siitä, että peleistä pääsi pian kotiin.

– Saimme olla rauhassa omana perheenä ja tehdä vähän uudenlaista alkua. Oli vapaus hoitaa surutyötä juuri silloin, kun itse halusi.

 

Paluu Suomeen oli ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta lasten kannalta se myös mietitytti.

– Eihän Suomi ollut heille kotipaikka, toisin kuin minulle ja Sannalle. Eivät he olleet asuneet Suomessa käytännössä ikinä.

Sopeutuminen sujui lopulta kivasti. Vanhempien oleminen helpottui, kun lapset saivat kavereita ja viihtyivät päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa.

Jääkiekkoilijoilla ei ole varsinaista eläkeikää. Yli nelikymppiset ammattilaiset ovat kuitenkin harvinaisia.

– Urani päättymiseen vaikuttaa kaksi asiaa: jos en enää pärjää tai ei ole enää kivaa harjoitella, koko homma loppuu hyvin nopeasti.

Pitkän ammattilaisuran pohja on ollut lujassa harjoitteluinnossa. Nautinto tulee yhä mahdollisuudesta laittaa itsensä täysillä likoon joka päivä.

– Toistaiseksi on ollut kivaa. En ole keksinyt mukavampaa työtä, jos tätä työksi voi sanoa.

 

Jatkuvassa opettelussa on eläminen tässä ja nyt. Jääkiekkoilussa se on helppoa, muualla ei niinkään.

– Pitäisi osata nauttia hetkestä. Ettei olisi ikinä kiire mihinkään muualle. Se olisi se juttu.

Kuva itsestä isänä on myös kirkastunut. Tärkeää on olla läsnä lasten elämässä.

– Pienten poikien kanssa leikkimiseen ja pelaamiseen oli helppo samaistua, kun oli elänyt saman itse. Tytön kanssa olen nyt opetellut erilaisia asioita. Sekin on ollut tosi hauskaa.

Pitäisi osata nauttia hetkestä. Ettei olisi ikinä kiire mihinkään muualle.

Jussi Markkanen

Jussi Markkanen

Syntyi Imatralla vuonna 1975.

Jääkiekkomaalivahti. Edustaa lappeenrantalaista SaiPaa, jonka osakkeista omistaa 10,81 prosenttia.

Perheeseen kuuluvat vaimo Sanna, 12-vuotias Juho ja tammikuussa 5 vuotta täyttävä Nelli.

Inhoaa epärehellisyyttä ja valehtelua.

Rakastaa rauhallista iltaa kotona.

Ihmettelee tätä maailman vauhtia. ”Mihin nämä vuodet ovat menneet?”

Anssi Silvennoinen