Kuvat Kai Skyttä
Havainnointi on sukupolvikysymys. Puhakan talon pihassa huomio voi kiinnittyä aivan erilaisiin asioihin.
Vanhus panee merkille hyvin hoidetut kukkapenkit. Keski-ikäisen silmä lepää lampimaisemassa. Nuoren miehen katse ahmii koneita, ja lapsi käy kiinni tuliterään leikkitraktoriin.
Ollaan neljän sukupolven talossa. Täältä jos mistä löytyy jokaiselle jotakin.
VIRALLISESTI talossa on kolme asukasta: isäntä Seppo Puhakka, emäntä Seija Puhakka ja isännän äiti Lahja Puhakka. Lähes päivittäin käyvät myös molemmat pojat, miniä sekä kaksi- ja puolivuotias pojanpoika Joona.
Siinä Joona istuu nytkin pappansa sylissä natustellen välipalaa. Nopeasti selviää, että Puhakan miehiä yhdistää kiinnostus koneisiin.
Parikymppinen Seppo Puhakka aloitteli juuri koneyrittäjän uraa, kun isä-Viljo kuoli yllättäen äitienpäivän aamuna vuonna 1974. Tulevaisuudensuunnitelmat menivät kerralla uusiksi.
– Seppo jäi tähän isännäksi, se oli silloin ainut ratkaisu. Yksin en olisi pärjännyt, Lahja Puhakka toteaa.
Suurten metsien ja kivisten peltojen keskellä ei kannattanut hylätä koneurakointia. Kun Seppo istui päivät traktorin pukilla, Seija Puhakka otti vastuun navetasta.
– Ei se neljän lehmän käsilypsy hirveältä tuntunut, Seija Puhakka vakuuttaa.
PUHAKAN tila on kuin tiivistetty painos viime vuosikymmenten suomalaisesta maataloushistoriasta. 1970-luvun jälkeen navetan parsipaikat ovat viisinkertaistuneet, ja peltoa on vuokramaineen kymmenen kertaa enemmän kuin Sepon alkaessa isännäksi.
EU-säätelyä kiroavat eivät taida muistaa, millaista karjatalous oli 1970-luvulla.
– Jokaista lehmää kohden varattiin tietty peltopinta-ala, eikä peltomäärää suurempaa navettaa saanut rakentaa. Vuokramaita ei tunnettu, Lahja Puhakka huomauttaa.
Koneistuminen ja laajeneminen on ollut nopeaa, mutta mikään ei tunnu riittävän. 20 lehmän navetta painii miltei höyhensarjassa.
– Jos terveys säilyy, jatketaan karjanpitoa ainakin jonkin aikaa, Seppo Puhakka toteaa.
LAHJA Puhakka jäi aikoinaan kotitilalle, kun sota vei veljen. Puoliso löytyi kuntarajan takaa Ristiinasta.
– Vuonna 1951 rakennettiin talo metsän keskelle hartiavoimin. Rakennusmiehet sanoivat, että vaikka satavuotiaiksi elätte, niin rakennus kestää.
Hyvin on rakennus kestänyt, vaikka vanhan emännän satavuotispäiviin on aikaa enää runsaat kaksi vuotta. 1980-luvulla tehdyn laajennuksen yhteydessä perinteisen rintamamiestalon malli muuttui, kun toiseen päätyyn rakennettiin pesutilat sekä oma kamari mummolle. Neliöt lisääntyivät reilusti myös yläkerrassa.
Puhakat voivat onnitella itseään kaukonäköisyydestä. Kynnysten poistaminen ja oviaukkojen leventäminen ovat helpottaneet ratkaisevasti isomummon elämää.
– Liikkuminen on mennyt niin huonoksi, että rollaattoria tarvitaan sisälläkin, Lahja Puhakka harmittelee.
Vanhan tiiliuunin korvanneessa vuolukiviuunissa paistetaan edelleen oman pellon viljasta leivottua ruisleipää. Jos ruokapöytään ilmestyy kaupan leipomuksia, alkaa yleinen ihmettely.
Leipominen oli pitkään Lahja Puhakan erikoisalaa. Nyt on jo pakko opetella olemaan jouten, kun keho ei pysy enää ajatuksen tahdissa.
KAKSI emäntää ovat sopineet samaan keittiöön jo 40 vuotta. Ruoka syödään pitkän pöydän ääressä ja kahvit juodaan yhteisistä kahvikupeista.
Kun Seija hoiti lehmiä ja oli Sepon kanssa pellolla, Lahja teki tupatöitä paimentaen samalla vilkkaita pikkupoikia. Nyt osat ovat kääntyneet, ja Joona ottaa vastuuta isomummostaan.
– Poika otti yhtenä päivänä kupista puolukoita ja koetti syöttää minua, Lahja Puhakka myhäilee.
Vaikka satavuotiaiksi elätte, niin rakennus kestää. Lahja Puhakka
Kotimme kolme kultaista sääntöä
1 Noin kello 11 koko perhe pyrkii kokoontumaan yhteiselle aterialle.
2 Keinutuoli on varattu isomummolle.
3 Navettavaatteissa ei tulla sisälle.
Parasta Karkauksessa
1 Yhteishenki. Talkoohenki on yhä voimissaan, ja naapurusto auttaa avuntarvitsijaa.
2 Kesäasukkaat. Kaikki mukavat ihmiset tuntuvat hankkineen kesämökin juuri Karkauksen kylästä. Loma-aikoina mökkiläiset tuovat paljon iloa vakituisten elämään.
3 Harrastustoiminta. Harrastaminen on monipuolista ja harrastusmahdollisuudet lähellä kotia.
Missä?
Suomenniemen Karkauksessa.
Mikä?
Noin 20 lehmän lypsykarjatila.
Kuka?
Seppo ja Seija Puhakka sekä vanhaemäntä Lahja Puhakka.
Miksi?
Neljä sukupolvea tapaa toisiaan lähes päivittäin.
Anne Kokkonen