Tienhaaran mylly jauhaa tulosta

Savitaipale. Menestys perustuu tuotteiden laatuun ja pitkiin asiakassuhteisiin. Viivakoodeja ei toistaiseksi ole tarvittu.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen

UUDEN sadon rukiit solahtavat ryöppynä myllyn rattaisiin.

Kari Laukas säätää jauhatustasoa pienistä punnuksista, ja jostain putkiston sokkelosta säkkeihin valuu leivontavalmista jauhoa. Tätä tuotetta leipurit kilvan kiittelevät.

 

Tienhaaran myllyn jauhojen näppituntuma on juuri oikeanlainen, tuoreus ja kotimaisuus on taattu, ja maku tulee oman seutukunnan pelloilta.

Lähiruuan nimeen vannovat kuluttajat höristävät ihmetellen korviaan. Mikä mylly, mitkä jauhot? Eihän moista löydy edes internetistä.

 

TIENHAARAN mylly ei tee päivityksiä Facebookiin tai kotisivuilleen. Myllynkivet jauhavat riittävän kuumina muutenkin.

-Asiakkaat eivät ole meiltä hävinneet leipomoalan keskittymisen myötä. Emme tällä hetkellä voisi edes palvella enempää isoja leipomoja, myllytyöntekijä Tuula Salminen toteaa.

Vuosikymmeniä kestäneet asiakassuhteet perustuvat yksinkertaiseen totuuteen. Tilaaja saa haluamansa tuotteen sovitussa aikataulussa.

-Asiakkaita pitää palvella, Salminen tähdentää.

Siksi lähialueelta on ostettu tänäkin syksynä 140 tonnia uutta ruista myllyvarastoon. Myös vehnää, ohraa ja kauraa jauhetaan jauhoiksi, ryyneiksi ja hiutaleiksi.

SUURIN osa jauhetusta viljasta päätyy leipomoille. Suoramyynti on lisääntynyt vähitellen ja kattaa noin kymmenen prosenttia liikevaihdosta.

-Meillä ei ole viivakoodeja, joita isot liikkeet edellyttäisivät. Eikä ole muuta pussituskonettakaan kuin yksi Tuula-merkkinen, Salminen vitsailee.

Vaikka viljanlajitin on vuodelta 1958 ja monet myllynosat käsityötä, liikevaihdon kehitys kelpaisi kaikkein moderneimmallekin yhtiölle. Velattomalla yhtiöllä on menossa kolmas voitollinen tilikausi peräkkäin.

-Nuoret eivät taida uskoa, että tällainen voi olla kannattavaa toimintaa. Ehkä siksi moni mylly on lopettanut jatkajan puuttuessa.

Leivän eteen täytyy tietenkin tehdä töitä. Mylly on meluisa, pölyinen ja talvella kylmä, eikä selkä välttämättä tykkää 40 kilon viljasäkkien nostelusta.

-Mutta työ on erittäin monipuolista ja aika menee mukavasti, Kari Laukas huomauttaa.

 

LAUKAS ryhtyi mylläriksi kyllästyttyään kolmivuorotyöhön Kaukaan paperitehtaalla. Nyt hän hoitaa jauhatuksen ja avovaimo vastaa viljanostosta sekä paperitöistä.

Toimintaa on uudistettu vaihtamalla öljylämmitys maalämpöpumppuun ja siirtämällä osa kuljetuksista kuljetusliikkeille. Jotain muutakin saattaa tapahtua.

-Mielessä on käynyt ajatus myymälätilasta, Salminen tunnustaa.

 

Tienhaaran mylly

Sijaitsi alun perin Olkkolan kartanon mailla Uuhijoen varrella.

Siirrettiin nykyiselle paikalleen Savitaipaleen kirkonkylään vuonna 1954. Samalla myllyn nimi muutettiin Tienhaaran myllyksi.

Leipomo toimi myllyn tiloissa vuosina 1963-1979.

Vuonna 2005 Heikki Jalo möi myllyn Kari Laukkaalle.

Myllyn vuotuinen liikevaihto noin 240 000 euroa.

Kaksi työntekijää.

Mylly jauhaa vuodessa noin 500 000 kiloa viljaa.

Myllyllä on luomuoikeudet.

Anne Kokkonen