Heikki Sopanen
Tyysterniemen koulun tontille rantamaisemaan piti nousta rivi- ja pienkerrostaloja. Ei noussutkaan. Sen sijaan Lappeenrannan kaupungin tämän vuoden tilinpäätökseen tulee noin neljän miljoonan euron lovi. Summa on yli viisikymppiä yhtä kaupunkilaista kohti.
Kaikki alkoi kesällä 2010, kun kaupunki järjesti tontinluovutuskilpailun käytöstä poistetun koulun tontista. Kilpailulla etsittiin tontille uutta omistajaa, joka rakentaisi siihen ensisijaisesti asuntoja.
Kilpailun voitti Lemminkäinen Talo Oy, joka tarjosi tontista 4,1 miljoonaa euroa. Summa oli 1,6 miljoonaa euroa suurempi kuin toiseksi jäänyt tarjous. Kolmas loppusuoralla ollut kisailija tarjosi tontista 800 000 euroa.
On selvää, että kaupunki päätti myydä tontin eniten tarjonneelle. Lemminkäinen maksoi 410 000 euron käsirahan, kun kauppakirjaluonnos allekirjoitettiin vuoden 2011 alussa. Kaupan toteutumisen ja loppukauppasumman maksamisen ehdoksi kauppakirjaan oli kuitenkin merkitty, että alueella pitää olla lainvoimainen asemakaava vuoden 2013 loppuun mennessä.
Aikaa oli kolme vuotta, mutta kaava ei ehtinyt edes nähtäville. Toukokuussa Lemminkäinen kertoi purkavansa kaupan kauppakirjassa olevan ehdon mukaisesti. Kaupan purku hyväksytettiin syyskuussa teknisessä lautakunnassa ja kaupunginhallituksessa.
Kaupan purun seurauksena kaupungin pitää miinustaa tämän vuoden tilinpäätöksestään neljä miljoonaa euroa tuloja. Näin siksi, että tonttikaupan tulot kirjattiin vuoden 2011 tilinpäätökseen käyttöomaisuuden myyntituottoina. Näin voitiin tehdä, koska tontin hallintaoikeus siirtyi kauppakirjan allekirjoituksella ostajalle vuoden 2011 alussa.
Oikeaa rahaa kaupunki ei saanut euroakaan. Kirjanpitotekninen kirjaus perustui uskoon, että kaava valmistuu ja kauppa toteutuu. Kun kauppa ei toteutunutkaan, pitää nyt tehdä vastaavan suuruinen vähennys. Taaskaan oikeaa rahaa ei liiku euroakaan mutta kaupungin tilinpäätös huononee neljällä miljoonalla.
Miten tässä näin kävi? Yleensä asemakaava valmistuu ilman valituksia vähintään vuodessa. Kaupungin teknisen toimen puolelta sanotaan, että kaava ei valmistunut, koska ostaja vaati siihen koko ajan muutoksia ja tarkennuksia. Ja mikä oli vaatiessa, kun kaupan ehtona oli lainvoimainen kaava määräpäivään mennessä.
Ostajapuoli sanoo, että ehto oli heidän kannaltaan hyvä mutta kun ostetaan kaavoittamatonta maata, tarvitaan jonkinlainen selkänoja. Ostaja myöntää, että aikaa kaavan laatimiseen oli mutta se ei vain edennyt.
Valistunut selitys lienee, että Lemminkäinen tarjosi aikanaan tontista ylihintaa ja halusi siitä eroon viimeistään suhdanteiden ja kassatilanteensa muuttuessa. Kauppakirjan ehto mahdollisti eroon pääsyn.
Teknisessä lautakunnassa ihmeteltiin, jopa kritisoitiin kauppakirjan sisältöä. Riski oli kokonaan kaupungin puolella. Kaupan purku kuitenkin siunattiin, koska muutakaan ei voitu. Niin myös kaupunginhallituksessa.
Kaupan ehtoihin kuului myös käsirahan palauttaminen ostajalle korkoineen, jos kauppa peruuntuu. Ei ihan tavallista sekään kiinteistökaupoissa.
Mitä ehkä opittiin? Hyvä usko ja luottamus ei riitä, kun vastapuolella on oman bisneksensä kova ammattilainen. Sopimuspaperissa on syytä olla molempia osapuolia tasapuolisesti velvoittavia ehtoja.
Oma ongelmansa on tontin luovuttaminen kaavoittamattomana ja kaavoituksen aloittaminen ostajan toiveiden mukaan. Siinä voi tulla vastaan monta mutkaa ja intressiristiriitaa.
Parhaillaan on meneillään nykyisen teatterin tontinluovutuskilpailu. Toivottavasti Tyysterniemestä on opittu jotain.
Tyysterniemen koulun tonttia tarjotaan lähitulevaisuudessa ostettavaksi uudemman kerran. Tällä kertaa asemakaavoitettuna. Sieltä toivotaan tontin myyntituloja paikkaamaan neljän miljoonan euron lovea.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen toimittaja.
Aikaa oli kolme vuotta, mutta kaava ei ehtinyt edes nähtäville.
Heikki Sopanen