Leena Härkönen
Tuotteliaan toimittaja-tietokirjailijan Antti O. Arposen koneesta on putkahtanut uusi teos. Lappeenrantalainen Arponen on pitkän linjan intohimoinen urheilumies, jolle on kertynyt tietoa muun muassa valmentajana, toimittajana, järjestöaktiivina ja penkkiurheilijana.
Pallo karkasi käsistä sisältää 24 urheiluaiheista kertomusta, novellia tai anekdoottia. Arponen sanoo esipuheessaan, että urheilun parissa sattuu kaikenlaista, mutta kaikkea ei kerrota julkisuuteen. Ei varsinkaan entisaikaan, jolloin tiedonvälitys oli hitaampaa eikä media ollut yhtä kärkäs kuin nyt.
Arponen kuvailee vauhdikkaasti niin mäkihyppääjien edesottamuksia kuin olympiapainijoiden kännisekoiluja. Sopupelejä pelataan, rahakuoret vaihtavat omistajaa.
Näkökulma vaihtelee ulkopuolisesta tarkkailijasta minä-muotoon, ja silloin pitää muistaa Arposen huomautus: kyseessä on fiktiivinen teos, ei tietokirja.
Faktan ja fiktion raja jää lukijan arvattavaksi. Epäilemättä monen jutun taustalla on totuutta enemmän kuin siemeneksi, vaikka kirjoittaja peittääkin jälkiä.
Hän kertoo pitkästä hiihtäjästä nimeltä Jussi, jolle käydään tarjoamassa sponsorirahaa Pohjanmaalla. Monet henkilöt esiintyvät oikeilla nimillään — urheilua heikommin tunteva tarkistaa ne kätevästi netistä.
Tarun ja toden raja on silti sivuseikka, sillä antoisimpia ovat novellit, joissa kirjoittaja asettuu urheilijan nahkoihin. Tässä ovat myös teoksen heikkoudet: sen sijaan että malttaisi kuvailla tuntoja, Arponen selostaa kilpailutapahtumia turhankin tarkkaan. Kuten hän itsekin sanoo: Hyvä tarina on parempi kuin tylsä totuus.
Lopuksi tietokilpailukysymys novellista Todelliset tietäjät: Missä kunnassa on Suomen suurin hyppyrimäki? | Leena Härkönen
Lue Antti O. Arposen henkilöhaastattelu jouluaaton Etelä-Saimaasta.
Hyvää: Urheilu on antoisa novellien aihe.
Huonoa: Ajoittain epäloogiselta tuntuva häveliäisyys.
Erityistä: Arponen on ollut tekemässä noin 50:tä urheilukirjaa.