Categories
Artikkelit

Läänintaiteilija kesätöissä

Elokuvat. Hannu Peltomaa on elokuvan moniosaaja. Hän toimi kuvaajana muun muassa Rauni Mollbergille, jonka työstä hän kertoo sunnuntaina Lemillä.

Kaija Lankia

Läänintaitelijan työ oli värikästä 1970-luvulla. Tehtävissä olleet taiteilijat halusivat ja taloudellisesta pakosta joutuivatkin tekemään myös taiteellista työtä eivätkä vain ohjata muiden tekemisiä.

— Läänintaitelijalle oli osoitettu kaksi kuukautta omaa aikaa ja sen lisäksi oli kuukauden kesäloma. Sinä aikana ehdin tekemään elokuvia, Hannu Peltomaa, 73, kertoo.

Peltomaa oli Kymen läänintaiteilija elokuvan ja valokuvan alalla vuosina 1974—1980.

— Liian pitkään olin itseni kannalta, sillä eläkettä ei kertynyt. Valtio maksoi palkan, kunnat maksoivat osan mutta jotenkin niin, että sitä ei laskettu palkaksi. Vasta taiteilija-apurahojen myötä päästiin eläkettä kartuttamaan.

Peltomaan mukaan kulttuurin kenttä oli tuohon aikaan aika kummallinen, Imatrallakin vapaaehtoinen taidelautakunta.

— Kyllä me vaikutimme kulttuuriin siellä maakunnassa, minä, Esko Tirronen ja Matti Paavilainen, Peltomaa sanoo.

Tirronen oli kuvataiteen ja Paavilainen kirjallisuuden läänintaiteilija.

— Lähinnä valokuvaajat ja elokuvakerholaiset olivat pääkumppanit, heille kävin puhumassa. Lappeenrannan rotarytkin pyysivät puhumaan, aika aktiivista oli toiminta. Joutsenon opiston elokuvakurssit olivat merkittävä tapaus, sain niille hyvin opettajia kontaktieni kautta.

Peltomaan elokuvaura alkoi jo 1960-luvulla kuvaajana, leikkaajana ja ohjaajana. Vuonna 1973 hän oli apukuvaajana Rauni Mollbergin elokuvassa Maa on syntinen laulu.

Mollbergin elokuvassa Aika hyvä ihmiseksi (1977) Peltomaa oli pääkuvaaja, läänintaiteilijan työnsä lomassa.

— Sitä kuvattiin Tampereella ja Pietarsaaressa pienissä jaksoissa ympäri vuoden. Eri tarinoista koostuva elokuva oli erilainen kuin Syntinen laulu, jossa näyttelijät olivat amatöörejä.

Samaan aikaan Peltomaa teki Risto Jarvalle teollisuuselokuvia.

— Läänintaiteilijan palkka ei riittänyt kaksilapsisen perheen elättämiseen.

Peltomaa pelasti talteen lemiläisen opettajan Anton Taipaleen valokuvat.

— Sain vinkin, ajoin sinne ja löysin lasinegatiivit. Vein ne Etelä-Karjalan museolle talteen. Mutta sitten myöhemmin minulle tuli nimelleni osoitettu laatikko näitä negatiiveja. Olen ne antanut Aapo Pekarille, joka valmistaa niistä näyttelyn Lemin Taikalyhtyyn ensi kesäksi.

Peltomaa on itsekin valokuvaaja. Viime syksynä hänellä oli näyttely Imatran Vuoksenniskalla Ensonrannan tukkilauttojen purkajista.

— Muutimme Pohjanmaalta Ruokolahdelle heti sotien jälkeen. Koulut kävin Vuoksenniskalla. Vuosina 1960-1961 olin töissä Ensolla.

Kirjoittaja:
Kaija Lankia