Eksoten kotihoitajien hätähuuto

Vanhustenhoito | Sairaanhoitaja Seija Petmanin etiikka ei enää kestänyt töiden huiskimista vain sinne päin. Kiire ahdistaa henkilökuntaa.

Kotihoidon kaaos vei sairaanhoitaja Seija Petmanin unet ja voimat. Lappeenrannan keskustassa yli 60 asiakkaan tiimin sairaanhoitajana toimivan Petmanin etiikka ei enää antanut myöten tehdä vain välttämättömin. Petman joutui jäämään sairauslomalle. Petman kirjelmöi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirille (Eksote) kriisiytyneestä kotihoidosta.

– En pysty tekemään työtäni niin kuin pitäisi, olemaan siitä ylpeä.

Asiakkaiden jako vastuuhoitajille ei toimi. Petmanin mukaan vastuuhoitajat eivät pysty kantamaan vastuuta asiakkaistaan, joita he eivät välttämättä edes näe moneen viikkoon.

– Lisäksi sijaiset vaihtuvat. Asiakkaalla saattaa olla kymmeniä eri hoitajia viikossa.

Lääkevirheet ovat yleistyneet, asiakkaiden terveydentilan muutoksia ei pysty seuraamaan riittävästi ja kuntouttava työote jää pelkästään teoriaksi.

– Tehdään hutaisten, asiakasta ei ehdi kuulla, mennään kuin tuulenpuuska. Jos yksityissektori toimisi näin, se olisi menettänyt asiakkaat ajat sitten.

Työstään muuten innostunut Petman ei voi ymmärtää, ettei epäkohtiin ole puututtu, vaikka johdolle on niistä kerrottu. Eksote on Petmanin mukaan haukannut kehittämisessä yhdellä kertaa liian ison palan.

– Tilanne on aika kaoottinen, eikä se tunnu olevan kenenkään hallinnassa. Hoitajat ovat väsyneitä, työmoraali on laskenut, ollaan todella syvässä suossa. Olisi eettisesti oikein, jos jokainen tarvittaessa sanoisi ääneen, että minä en selviä tästä työstä. Eksoten johto on vieraantunut meistä.

 

Syitä kaaokseen on monia. Samaan aikaan kotihoitoon lanseerattujen uusien toimintamallien kanssa lakkautettiin laitospaikkoja ja ryhdyttiin hoitamaan kodeissa entistä huonokuntoisempia. Lisäksi kohta kaksi vuotta sisäänajettu toiminnanohjausjärjestelmä ei vieläkään toimi toivotusti. Järjestelmässä hoitajat saavat älypuhelimiinsa tiedot asiakkaista ja aikatauluista.

– Tavoitteet ovat hienot. Mutta henkilökuntaa on liian vähän ja muutoksia liikaa lyhyessä ajassa. Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet eikä aina saa sijaisia.

Hoitajat kohtaavat asiakkaiden hädän, ja ahdistuvat siitä itsekin. Asiakaskin aistii kiireen, eikä kerro vaivoistaan. Aikataulut eivät pidä.

– Asiakas odottaa, lääkkeet ja ruuat saamatta.

Kotihoidettavien joukossa on fyysisesti tai henkisesti liian huonokuntoisia. Muistamaton kokee erityistä turvattomuutta. Pitää karata monta kertaa, ennenkuin saa hoivapaikan. Huonojalkainen asiakas kaatuu, on kauhuissaan kotona, kun ei osaa tai saa hälytetyksi apua.

– Mitä pitää sattua, että saa hoitopaikan?

Usko sairaalasta kotiutettavien pärjäämiseen on viety äärimmilleen.

– Aamulla kotiutetaan ja illalla viedään päivystykseen. Armilakin on täysi ja sieltä puretaan paineita kotihoitoon. Hoivapaikkoja ei kerta kaikkiaan ole.

 

Lähihoitaja Mira Tukia kertaa työpäivän tapahtumia aamuvuoron lopussa. Heti aamulla monen hoitajan ohjelma meni uusiksi, kun kolme hoitajaa oli sairastunut.

– Oli häslinkiä, eikä kierrolle päästy ajoissa. Minulle tuli yksi puolen tunnin lisäkäynti aamuun. Yhdeltä hoitajalta vaihtui työlista kokonaan.

Aikataulu venyi. Tukia pääsi auttamaan yhtä asiakasta aamupuuhissa ja aamupuurolle vasta kello 11 jälkeen. Joskus aamupuuro tarjotaan kello 12, kun lounaskin on jo tuotu.

Suunnitelmia ei toteuteta, kun joudutaan reagoimaan äkkitilanteisiin. Asiakkaat vaihtuvat, eikä heihin ehdi tutustua.

– Voi joutua iltavuorossa uudelle alueelle, jolla kohtaa asiakkaita, joista ei tiedä yhtään mitään.

Huonokuntoisimmat kotihoidettavat surettavat Tukiaa.

– Se on ilkeää katsottavaa. Joskus elo ja olo siellä kodissa on aika hurjaa. Pitää vain olla kova itselle, sanoa, että älä ajattele äläkä tunteile. Paljon haluaisi tehdä enemmän, mutta resurssit ei riitä. Kun hoitopaikkoja ei yksikertaisesti ole.

Omaan kotiin Tukia ei työasioita vie.

– Muuten hajoaisi eikä jaksaisi.

Ollaan todella syvässä suossa.

Seija Petman

Kirjoittaja:
Anne Kotiharju