Riikka Sarasoja-Lilja liukui jalat täristen ystäviensä juhlittavaksi heti 30 kilometrin SM-kilpailun maalilinjan ylitettyään.
Lappeen Riennon maajoukkuehiihtäjän huippu-urheilu-uran viimeinen kilpailu toi neljännen sijan.
Hetki oli mieleenpainuva.
– Harvoin olen ollut maalissa noin energinen ja palautunut noin nopeasti. Väsymyksen sivuutti, kun oli niin monta ihmistä vastaanottamassa, Sarasoja-Lilja, 33, kertoi.
Sarasoja-Lilja julkisti lopettamispäätöksensä torstaina, päivää ennen SM-kisojen alkua. Kisapaikalla vietetyt päivät olivat täynnä halauksia ja keskusteluja.
– Siinä sain itsekin käsiteltyä asiaa, kun tuli puhuttua mielessä pyörineistä asioista ja jaettua kokemuksia. Haikeutta oli ehkä alkuviikolla. Nyt oli iloa ja pientä helpottumistakin, kun olin saanut prosessia eteenpäin. Oli hienoa nähdä, miten ihmiset muistivat minua.
Mitä pidemmälle kisaviikonloppu eteni, sitä paremmin Sarasoja-Lilja pystyi keskittymään taas hiihtoon.
– Perjantai oli omituisin päivä. Kolmestakympistä olin yllättynyt, että se meni sijoituksellisesti noin hyvin. Monta osa-aluetta oli siinä tosi kohdallaan.
RUKALTA KOHTI Jyväskylän-kotia ajellessaan Sarasoja-Lilja tunsi vielä SM-kisaviikonlopun rasitukset kropassaan.
Ajatus siitä, että ura huippuhiihtäjänä on nyt ohi, oli hänelle vielä vaikea kiinniotettavaksi.
– Se on vielä niin lähellä. On jotenkin epätodellinen olo. Sitä ei ehkä itse vielä tajua, miten tämä eroaa muista kausista. Se varmasti selkiytyy paremmin vähän myöhemmin.
Sen Sarasoja-Lilja oli huomannut, että menomatka kauden viimeisiin SM-kisoihin oli erilainen kuin ennen.
– Normaalisti kevään viimeisiin kisoihin menee ihan takki tyhjänä, eikä välttämättä hirveästi jaksaisi hiihtää. Nyt tunnelma oli, että vähän siistiä päästä hiihtämään.
Tekemistä Sarasoja-Liljalla riittää kyllä jatkossakin. Opinnot liikuntatieteiden maisteriksi jatkuvat ja perheen koiraluvun pian kahteen kasvattava pentu tuo puuhaa.
– En ole laittanut kalenteria täyteen asioita. Tuntuu siltä, että on ihan kiva olla hetken aikaa ja vähän vain ihmetellä, katsella ja odotella, mihin suuntaan mieli lähtee kulkemaan. Kyllähän tästä vapautuu aika paljon energiaa, kaikki panostus mitä olen hiihtoon olen laittanut. Mihin ne sitten kolaa. Sille pitää antaa aikaa.
– Se koiranpentu ainakin tulee tähän vähän kuin projektina. Sikäli tietää, että mukavia juttuja on tulossa.
On jotenkin epätodellinen olo.
Riikka Sarasoja-Lilja