Vanhan Viipurin suojelu etenee ainakin paperilla

Restaurointi. Venäjän viranomaiset ottavat Viipurin tuhoutuvan rakennusperinnön säilyttämisen entistä vakavammin.

Outi Salovaara

Viipurin uhkaavasti tuhoutumassa olevan historiallisen keskustan suojeleminen ottaa Venäjällä lisäkierroksia — ainakin viranomaisten puheissa ja asiakirjoissa.

Viipuri on jo aiemmin määritelty yhdeksi 39:stä Venäjän historiallisesta kaupungista. Viime vuonna Viipurin status nousi edelleen: se määriteltiin myös yhdeksi Venäjän kahdeksasta erityisestä historiallisesta pikkukaupungista.

Aseman kohoaminen auttaa rutiköyhää Viipuria ainakin periaatteessa saamaan entistä helpommin korjausrahoitusta.

— Tehtävää on paljon, mutta periaatteessa nyt on myös kovasti tahtoa. Ilmapiiri on myös muuttunut myötämielisemmäksi kansainväliselle keskustelulle, arvioi arkkitehti Netta Böök.

Hän on osallistunut Viipurin suojeluun Suomen Icomoksen eli rakennussuojeluun ja kulttuuriympäristöjen vaalimiseen erikoistuneen asiantuntijajärjestön kautta.

Ilmapiirin lientymisestä kertoo esimerkiksi se, että Böök on yhdessä muiden suomalaisten Icomos-asiantuntijoiden kanssa menossa Viipuriin 14. huhtikuuta tapaamaan venäläisiä rakennusperintöasiantuntijoita.

Viipurille myönnettiin viime vuonna noin 65 miljoonaa euroa Venäjän federaation ja Leningradin oblastin eli aluehallinnon rahoitusta. Varoilla muun muassa on teetetty selvitys Viipurin historiallisen asutuksen rajoista. Böökin mukaan tämä oli tärkeä työ, jota ei koskaan aiemmin ollut tehty.

Venäläiset tekivät myös suunnitelman siitä, miten historiallista keskustaa pitäisi korjata ja ehkä varovasti lisärakentaa. Böök pitää suunnitelmia asiantuntevina.

Venäjän kulttuuriministeriö myönsi lisäksi vajaan miljoonan euron arvosta varoja viiden historiallisen kohteen restauroimiseen. Joukossa ovat Viipurin linnan päätorni eli Pyhän Olavin torni sekä keskiaikainen kellotorni Vanhassa kaupungissa.

Restauroinnissa on mukana myös Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki IBRD.

— Tietysti sitten jää kysymys siitä, miten suunnitelmat käytännössä toteutetaan ja mistä oikeasti löytyvät ne rahat, Böök toteaa.

Viipurin linna sai paljon huomiota, kun sen seinästä tippui maaliskuun lopulla neliöittäin ulommaisen kerroksen kiviä. Huhtikuun alussa huomattiin, että myös linnaa suojaavassa kivivallissa oli uusia sortumia.

— Minä olen 45 vuotta puhunut linnan suojelemisen puolesta, puuskahtaa Viipurin linnamuseota vuosikymmenet johtanut Svetlana Abdullina.

Museonjohtaja näyttää videolta, kuinka hän jo vuonna 2009 esitteli valleissa ilmenneitä vaurioita isolle toimittajajoukolle.

— Vetosin kaikkiin mahdollisiin virkamiehiin, mutta mitään ei apua ei tullut yhtään mistään.

Linnamuseota hallinnoi Viipurin kaupunki, mutta linna on federaation omaisuutta. Sen vuoksi kaupunki tai Leningradin oblasti eli aluehallinto eivät halua rahoittaa rakennuksen suojelua.

Federaation eli Moskovan näkökulmasta keskiaikainen linna Venäjän takamailla ei ole ollut tarpeeksi merkittävä esimerkiksi läheiseen Pietariin verrattuna, jotta suojelurahaa olisi tähän mennessä herunut.

— Olen kuitenkin optimisti. Haluan uskoa restauroinnin onnistumiseen, sanoo Abdullina.

Venäjällä rehottava korruptio on pilannut monta hyvää suunnitelmaa. Abdullina uskoo, että IBRD:n mukanaolo auttaa Viipurin restaurointivaroja päätymään siihen, mihin ne on tarkoitettukin.

 

Viipurilaisten pelko: remonttirahat varastetaan

Petroskoilainen Kirill Gudrjavtsev on käymässä Viipurissa. Hän astelee Linnankatua Domuksen talon ja muiden surkeaan jamaan rapistuneiden rakennusten ohi.

— Viipurin historiallisten rakennusten tilanne on surkea. Tämä on ihan hirveää, kauhistelee Gudrjavtsev.

— Ette ole ainoa, jonka mielestä tämä on kauheaa, puuttuu keskusteluun ohi kävelevä Nikolai Kalinin.

Kalinin on syntynyt ja kasvanut Viipurissa, jota sanoo rakastavansa. Hän on huolissaan vanhan kaupungin kohtalosta ja venäläisten moraalista sekä peloissaan siitä, että pitkään odotetut restaurointirahat voivat valua varkaiden käsiin.

— Me venäläiset mietimme vain tätä hetkeä. Meidän täytyy opetella ajattelemaan myös tulevia sukupolvia, jotta Viipuri pelastuu.

Kaksi nuorta miestä käsittelee keräämäänsä romumetallia keskiaikaisen kellotornin kupeessa tuomiokirkon raunioissa. Miehet toivovat tienaavansa metallin myynnillä jokusen ruplan.

Heidän näkemyksensä vanhan Viipurin rakennusten tulevaisuudesta on synkkä.

— Korjausrahat varastetaan ja vedetään välistä kuitenkin. Kaikilla aluekansanedustajillakin on takanaan tuomioita, ei täällä ole rehellisiä päättäjiä. Tässä maassa puhutaan paljon, mutta tehdään vähän. | Outi Salovaara

 

Domuksen talo odottaa remonttia

Linnankatu 11:ssä sijaitseva kuuluisa ja romahtamispisteessä pitkään ollut Domuksen talo sai suoja-aidat ympärilleen viime vuoden puolella. Lisäksi talon sisätiloja siivottiin enimmistä roskista ja romuista.

Arkkitehti Karl Hård af Segerstadin suunnittelema talo oli valmistuttuaan 1904 Viipurin hienoin kivitalo, jossa asuntojen lisäksi sijaitsi muun muassa Hovingin kirjakauppa.

Vuodesta 1988 lähtien asumattomana ollut talo alkoi rapistua ja joutui tihutöiden kohteeksi. Lopulta talon sisätilat tuhoutuivat täysin tulipalossa 2009. Jäljellä ovat enää ulkoseinät.

Yksityisen Severo-Zapad-rakennusyhtiön omistukseen päätyneen rakennuksen restauroinnin pitäisi talon luona olevan kyltin mukaan alkaa viimeistään tulevana kesänä, ja valmiina restauroinnin pitäisi olla vuonna 2017.

Viipurilaiset ovat pelänneet, että Domuksen talon annetaan sortua, minkä jälkeen sen tilalle rakennetaan suurella rahalla kokonaan uusi talo. Severo-Zapadin edustajat ovat vakuuttaneet venäläislehdille, että yhtiö korjaa arvotalon entiselleen sen arkkitehtuuria kunnioittaen.

Kirjoittaja:
Outi Salovaara