Teksti Jenni Hirvinen, kuvat Vesa Laitinen
Kohtaus yksi. Miikko Oikkonen ja tuottaja Matti Halonen istuvat Tin tin tango -kahvilassa Helsingin Töölössä. Vuosi on 2009.
Oikkonen esittelee Haloselle kolme ideaa. Yhdestä ideasta jalostuu televisiosarja Nymfit, toinen tuotanto on näkevä päivänvalon vasta myöhemmin. Kolmas idea kantaa työnimeä Bordertown, rajakaupunki.
Nymfit nähtiin televisiossa viime vuonna, Bordertown-poliisisarjaa aletaan kuvata Lappeenrannassa ensi heinäkuussa. Lappeenrantalaislähtöinen Oikkonen on sarjan pääkäsikirjoittaja.
— Jotenkin oivalsin, että rajan pinnassa oleva kaupunki on oivallinen paikka rikoskertomukselle. Mutta se oivallus ei tapahtunut hetkessä.
Oikkonen halusi tehdä dekkarin. Idea muhi pitkään.
Bordertownin juuret ovat etäisesti vuonna 2000 tapahtuneen 14-vuotiaan imatralaisen Eveliina Lappalaisen surmassa. Juonikuvioita Oikkonen ammensi myös japanilaisesta kirjallisuudesta.
— Joku voi nähdä etäisiä yhtäläisyyksiä sarjassa ja Eveliinan surmassa, jos oikein yrittää etsiä. Mutta tapaus oli pelkkä ponnahduslauta.
Oikkonen on viilipytty. Hän ei hurahda herkästi.
— Mutta kun hurahdan, sitten hurahdan. Siksi en pelaa pelikoneita.
Bordertownia kirjoittaessaan Oikkonen paneutui poliisityöhön, Suomen ja Venäjän rajaseutuun ja psykologiaan.
— Pengon kaiken. Olen hakenut tietoa netistä niin arveluttavilla hakusanoilla, että olen varmasti keskusrikospoliisin listoilla. Hain sitäkin, kuinka kauan ihminen pystyy elämään veden alla, Oikkonen naurahtaa.
Seuraavaksi Oikkonen aikoo paneutua poliittiseen trilleriin.
Kohtaus kaksi tapahtuu vuonna 1986 Lappeenrannan Leirissä. 11-vuotias Miikko kuulee kotipihallaan, että kesäteatterin näytelmään Pikku Pietarin piha haetaan lapsinäyttelijöitä.
Miikko kinuaa vanhemmiltaan luvan koe-esiintymiseen. Hänestä tulee Pikku Pietari.
— Se oli kaikin tavoin suuri kesä. Tšernobylin kesä. Se oli myös syy, miksi teen tätä työtä.
Myöhemmin Oikkonen näytteli Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Se oli kivaa, muttei intohimo. Näytelmän vetäminen kiinnosti Oikkosta enemmän.
— Seurasin, kuinka Kaija Siikala ohjasi ja Veli-Pekka Tuovi toimi hänen assistenttinaan Pikku Pietarin pihassa.
Oikkonen harrasti lapsena maalaamista ja piirtämistä, sekä luki kirjoja.
— Teininä olin kiinnostunut fysiikasta, kemiasta ja tähtitieteestä. Lukiossa ne unohtuivat.
Oikkonen loi harrastuksensa itse. Lönnrotin ala-asteella hän veti teatterikerhoa, lukiolaisena pyöritti elokuvaravintolaa satamassa.
Siitä meinasi tulla isompi soppa.
— En tajunnut, että elokuvateatterilaissa kielletään syöminen ja juominen teatterissa ja kilpailu paikallisten elokuvateatterien kanssa. Soitin Finnkinolle ja kumppaneille, että miten tämä voi mennä näin. Kysyin, voinko tulla Helsinkiin neuvottelemaan.
Oikkonen sai poikkeusluvan elokuvaravintolalleen kesän ajaksi.
Kohtauksessa kolme eletään vuotta 1995. Miikko pääsee ensiyrittämällä Taideteolliseen korkeakouluun.
— Se oli kummallinen vuosi. Meitä pääsi ohjaajalinjalle vain kaksi, molemmat Lappeenrannasta.
Hidas muutto Helsinkiin oli alkanut jo edellisen vuoden aikana. Oikkonen työskenteli vielä Lappeenrannassa paikallisradiossa, mutta projektit veivät häntä pääkaupunkiin.
Vuoden 1998 Oikkonen tuotti musiikkivideoita.
— Sit mä lopetin. Se oli harrastusmielessä tehty juttu.
Musiikkivideokauden jälkeen Oikkonen sai töitä Yleisradiosta, ja pääsi apulaistuottajaksi televisiosarja Kotikadussa.
Hän toi sarjaan lappeenrantalaisperheen, mutta ei pitänyt lopputuloksesta: hahmojen karjalaisuus vaikutti päälle liimatulta. Perhe tuntui Helsinkiin sijoittuvassa sarjassa keventävältä vitsiltä.
— Ei siitä oikeastaan jäänyt pahaa makua suuhun.
Vuosituhannen alkupuolella Oikkonen tutustui Ylen draamantekijöihin, joiden pyrkimyksenä oli kehittää kotimaista draamaa. Ylelle olisi ollut helppo jäädä töihin.
Oikkonen ei jäänyt.
Kohtaus neljä. Helsinki, 2002. Pelifirma Riot Entertainment ajautuu konkurssiin. Markkinointiosaston kaverit kosiskelevat Oikkosta mukaan uuteen yritykseen.
Oikkonen suostuu. Syntyy mainostoimisto Kuubi, Oikkosen ensimmäinen oma yritys. Tittelinä oli luova johtaja.
— Kahdeksan vuotta omistin suuren osan firmasta. Se oli iso koulu. Tehtiin sosiaalista mediaa varmaan ensimmäisinä Suomessa ja hoidettiin noin 30 kotimaisen elokuvan markkinointia.
Yritys kasvoi. Oikkonen teki pahimmillaan 120 työtuntia viikossa. Kun hänestä tuli isä, kiire sai riittää.
— Itse mainostoimiston työhön en koskaan kyllästynyt. Ilman perhettä olisin varmaan jatkanut.
Oikkonen asuu Arabianrannassa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Perhe käy vuosittain Lappeenrannassa vaimon vanhempien mökillä.
Oikkonen kirjoittaa täysiä tarinoita sarjojensa hahmoille, mutta omasta tarinastaan hän suostuu antamaan vain palasia. Vaimostaan, lapsistaan ja vanhemmistaan hän ei kerro mitään.
— Musta ei saa dramaattista tarinaa. Elän mukavaa ja tasaista elämää. Jotenkin olen onnistunut aina, ja kaikki vaan on loksahtanut kohdalleen.
Oikkonen ei harrasta mitään. Jos hän ehtisi, hän lukisi.
— Teininä haaveilin, että lukisin kaikki länsimaisen kirjallisuuden klassikot. Niitä on parituhatta, eli 50 kirjaa pitäisi lukea per vuosi. Se projekti on vähän jäänyt.
Introvertti oppi ekstrovertiksi opiskeluaikoina ymmärrettyään, että ohjaajan on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
— Iso turhautumisen paikka oli se, miten osaan esittää pään sisäiset ideat muille.
Nykyään Oikkonen nimittää itseään showrunneriksi, tuotannon lankojen solmupisteeksi.
— Tykkään kyllä pitää langat käsissäni. Siitä seuraa joskus konflikteja.
Bordertown ei ole ollut helppo prosessi. Käsikirjoituksesta on menossa seitsemäs versio.
— Rima on tosi korkealla, jos haluaa kirjoittaa originellin rikostarinan. Niitä kun on tehty maailman sivu.
Sarjassa ei käsitellä alamaailmaa tai Venäjän mafiaa. Skandinaavinen rikossarja keskittyy ihmisyyden pimeisiin, psykologisiin puoliin. Henkirikoksiin.
Kohtaus viisi, toukokuu 2015, Fredrikinkatu, Helsinki. Oikkonen istuu tuotantoyhtiö Fisher Kingin toimistolla. Tuoli on upottava ja suuri, Miikon asento hieman jännittynyt.
Bordertownin kuvaukset kestävät heinäkuun lopusta lokakuun loppuun. Lappeenrannassa työskentelevät kaksi kuvausryhmää liikkuvat 70 paikassa. Kuvausryhmä käy myös Imatralla, Saimaan mökkikylissä, Rauhassa ja Pietarissa.
Nelihenkinen käsikirjoitustiimi on jo vieraillut Lappeenrannassa tekemässä taustatyötä. Tuotanto pitää Oikkosen Lappeenrannassa toista kuukautta.
— Pääsen tekemään sitä, mitä todella tahdon. Nämä ovat herkullisia aikoja. Hyvin jännittäviä.
Miikko Oikkonen
Syntynyt Lappeenrannassa vuonna 1975.
Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi lasta.
Asuu Helsingissä.
Opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa elokuvaohjaajaksi.
Fisher King -tuotantoyhtiössä ohjaajana ja käsikirjoittajana.
Käsikirjoittaa Lappeenrannassa kuvattavaa poliisisarjaa. Sarja tulee televisiosta vuonna 2016.
Rakastaa perhettään.
Inhoaa sivistymättömyyttä. ”Napsahdan, jos joku ei halua ottaa asioista selvää.”
Ihmettelee muutaman suuren televisiosarjan syntyä. ”House of cards ja Mad men saavat vieläkin hiljaiseksi, hyvällä tavalla.”