Juutinen palasina

Lappeenranta. Jari Juutinen teki palveluksen teatterille taiteena ja karhunpalveluksen teatterille julkisen palvelun laitoksena.

Petteri Värtö

Taiteellinen kunnianhimo ja toteutumattomat yleisötavoitteet. Siinä kaksi Jari Juutisen kaudelle Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajana leimansa lyövää ja päällimmäisenä mieleen jäävää asiaa.

— Kunnianhimosta on koitunut positiivistakin. Luulen, että tavoitteista jääminen harmittaa myös Jaria. Hän on tehnyt parasta, mitä on voinut, Juutisen lähin esimies, kulttuuritoimenjohtaja Päivi-Linnea Pötry arvelee.

Huono yleisömenestys merkitsee teatterinjohtajalle usein lähtöä, viimeksi Joensuussa. Juutinen sai Lappeenrannassa ukaaseja katsojamäärien kasvattamisesta, mutta hänen johtajakauttaan jatkettiin kaksi eri kertaa.

Jari Juutinen aloitti teatterinjohtajana 1. elokuuta 2007 pahassa saumassa. Antti Majanlahden viimeinen vuosi oli taide- ja talousmittareilla heikko, ja hän haukkui paikallisen teatteriyleisön. Juutinen tuli tarpeeseen.

— Jarista syntyi kuva rentona taiteilijana, jonka takana henkilökunta vahvasti seisoi, mikä vaikutti valintaan, kulttuurilautakunnan puheenjohtajana johtajavalinnan pöytään napauttanut Kullervo Lehtonen (kok.) kertoo.

Toiveet teatterilaivan kurssin kääntymisestä olivat kovat. Täyttymyksiä alkoikin sadella. Woyzeck, Punainen viiva, Eichmann ja Dogville olivat onnistumisia, joita jonotettiin Jukola-saliin ja joita pyydettiin festivaaleille.

Juutisen kauden alkuvuosina kaupunginteatteri näkyi, kuului ja sai tunnustusta meillä ja muualla. Vuoden teatteri -palkintoa ei tuolloin tullut, mutta kansainvälinen huomioiminen jatkui 8-vuotisen kauden loppuun saakka.

 

Kaupunginteatteri alkoi Juutisen myötä hakea hanakasti uutta kävijäkuntaa. Poikkitaiteellisia vierailuja oli paljon, ja Juutisen tausta stand upin opettajana vahvisti lajin skeneä kaupungissa ja täytti teatterin katsomoita.

— Jarilla oli hyvät suhteet ympäri Suomen. Nuorelle stand up -aloittelijalle oli mukava päästä tekemisiin konkareiden kanssa ja nähdä, miten sitä tehdään teatterissa, kun itsellä on vahva klubipohja, Panu Kärri sanoo.

Kärri oli teatterin tuottajana runsaat kaksi vuotta Juutisen aikana. Komiikan ohella Juutisen verkostosta pullahti Lappeenrantaan klemoloita, maijaloita ja smedsejä, mutta heistä uusi tai vanha yleisö ei isosti innostunut.

 

Taiteena teatteri on paikallinen, sanoi Seinäjoen kaupunginteatterin johtaja Vesa-Tapio Valo hiljattain. Yleisö on voitettava omalla torilla, arvostus muilla turuilla ei tuo ryntäystä kotiteatteriin. Tämän Juutinen unohti.

— Hän ei päässyt lappeenrantalaiseen sieluun, eikä nähnyt, millaista teatteria keskikokoinen maalaiskaupunki toivoo. Teatteri toimii veronmaksajien rahoilla, ja sen johtaminen on palveluammatti, Lehtonen toteaa.

Juutiselle syntyi parituhatpäinen faniporukka Lappeenrantaan, enemmistö naputti Estareita tai uuden teatteritalon rakentamisesta pienelle eliitille. Vierasbusseja Valtakadulle toi oikeastaan vain Myrskyluodon Maija.

 

Teatteri on monimuotoinen työpaikka. Taiteellinen, tekninen ja toimistohenkilökunta pitää saada puhaltamaan yhteiseen hiileen. Juutisen kunnianhimot johtajana olivat taiteessa, mutta hän oli pidetty myös toimistossa.

— Minulla ja Jarilla oli näkemyseroja ohjelmistosta, mutta keskinäinen luottamus toimi koko ajan, vaikka jatkuvan julkisen kritiikin kohteena oleminen oli raskasta, teatterin entinen talouspäällikkö Raija Tokkola toteaa.

mukava päästä tekemisiin konkareiden kanssa ja nähdä, miten sitä tehdään teatterissa, kun itsellä on vahva klubipohja, Panu Kärri sanoo.

Kärri oli teatterin tuottajana runsaat kaksi vuotta Juutisen aikana. Komiikan ohella Juutisen verkostosta pullahti Lappeenrantaan klemoloita, maijaloita ja smedsejä, mutta heistä uusi tai vanha yleisö ei isosti innostunut.

 

Taiteena teatteri on paikallinen, sanoi Seinäjoen kaupunginteatterin johtaja Vesa-Tapio Valo hiljattain. Yleisö on voitettava omalla torilla, arvostus muilla turuilla ei tuo ryntäystä kotiteatteriin. Tämän Juutinen unohti.

— Hän ei päässyt lappeenrantalaiseen sieluun, eikä nähnyt, millaista teatteria keskikokoinen maalaiskaupunki toivoo. Teatteri toimii veronmaksajien rahoilla, ja sen johtaminen on palveluammatti, Lehtonen toteaa.

Juutiselle syntyi parituhatpäinen faniporukka Lappeenrantaan, enemmistö naputti Estareita tai uuden teatteritalon rakentamisesta pienelle eliitille. Vierasbusseja Valtakadulle toi oikeastaan vain Myrskyluodon Maija.

 

Teatteri on monimuotoinen työpaikka. Taiteellinen, tekninen ja toimistohenkilökunta pitää saada puhaltamaan yhteiseen hiileen. Juutisen kunnianhimot johtajana olivat taiteessa, mutta hän oli pidetty myös toimistossa.

— Minulla ja Jarilla oli näkemyseroja ohjelmistosta, mutta keskinäinen luottamus toimi koko ajan, vaikka jatkuvan julkisen kritiikin kohteena oleminen oli raskasta, teatterin entinen talouspäällikkö Raija Tokkola toteaa.

Tokkola hakeutui turhautuneena toisiin tehtäviin. Juutinen lupaili julkisuudessa muutoksia ohjelmistoon, muttei oikeastaan koskaan vastannut yleisön odotuksiin. Lopulta hän kadotti myös taiteellisen henkilöstön luottamuksen.

Näyttelijät ja taiteellinen draivi olivat Juutisen primus motor. Johtajana hän ajoi ensemblen ammattitaidon kohentamista, ja näyttelijäkunta oli valinnasta asti johtajansa puolella. Ensemblen huippu oli vuosi 2009, jolloin Eichmann keräsi huomiota ja Votkaturistit yleisöä. Myrskyluodon Maija oli iso hitti vielä syksyllä 2012, mutta sen jälkeen taiteellisen henkilökunnan keskinäiset suhteet alkoivat köhiä kuin vanhan teatterin ilmanvaihto.

Juutinen jättää teatterin samaan jamaan, johon tuli. Yleisön usko teatteriin kunnallisena kulttuurilaitoksena on mennyt, mutta kipeitä asioita ei haluta julkisesti ruotia. Toivottavasti tulehdus jää purkujätteeksi Valtakadulle.

 

Jari Juutinen ei halunnut antaa haastattelua Etelä-Saimaalle.

 

Juutisen kausi numeroina

Noin 50 ensi-iltaa, joilla noin 200 000 katsojaa kaupunginteatterin omilla lavoilla.

Omien tuotantojen ennätysvuosi oli 2009, jolloin ne näki kotikaupungissa 36 000 katsojaa.

Heikoin vuosi oli 2014 (16 500 katsojaa), jolloin teatteri kärsi peruutuksista, eikä tuottanut kesäteatteria.

Katsotuin näytelmä Votkaturistit (2009 ja 2010) keräsi yli 26 000 katsojaa, joista 16 600 kesällä 2009.

Jukola-salin näytelmistä vain Myrskyluodon Maija (13 900 katsojaa) sai enemmän katsojia kuin kesäteatterituotannot.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö