Kolmiloikan Suomen ennätys siintää silmissä

LAPPEENRANTA. Simo Lipsanen uskoo omiin mahdollisuuksiinsa. Seuraavaksi maan kärkimiestä odottavat nuorten EM-kilpailut.

Kalle Sipiläinen

Mitä tapahtui vuonna 1995? Kolmiloikkaaja Simo Lipsasen täytyy pohtia vähän aikaa ennen vastausta.

— Ainakin se on oma syntymävuoteni.

— Ja sitten olivat jääkiekon maailmanmestaruustapahtumat.

— Niin… ja olisiko se maailmanennätyskin syntynyt silloin?

Aivan oikein, englantilainen Jonathan Edwards loikki tuolloin Göteborgin MM-kisoissa edelleen voimassa olevan miesten kolmiloikan maailmanennätyksen 18,29.

Ja kuten moni varmasti tietää, Suomen ennätys on sitäkin huomattavasti vanhempaa perua.

 

Pertti Pousin loikkasarja kantoi vuoden 1968 Kuortaneen juhannuskisoissa tasan 17 metriä. Se on samalla vanhin edelleen voimassa oleva yleisurheilun SE-tulos.

— Suomen ennätys on ollut unelmana aina. Ihan siitä lähtien kun aloin tehdä tätä tosissaan, Lappeenrannan Urheilu-Miesten Lipsanen ilmoittaa.

Moni sitä on yrittänyt, mutta kukaan ei ole kyennyt vielä rikkomaan. Johan Meriluoto pomppasi parhaimmillaan viiden sentin päähän.

— Kovaa suoritustahan se vaatii. Kaiken on mentävä ihan nappiin ja kehityksen jatkuttava, mutta uskon omiin mahdollisuuksiini, Lipsanen sanoo.

 

Kumpaankin tulokseen on vielä roimasti matkaa. Viime viikonlopun lajikarnevaaleilla Lipsanen ponnisti Jämsässä ensimmäistä kertaa sallituissa oloissa yli 16 metriä.

Voittotulos 16,15 on myös tämänhetkinen Suomen kärkitulos.

Se lennättää nuorukaista kohti kauden päätavoitetta 22-vuotiaiden EM-kisoja, jotka käydään heinäkuun toisena viikonloppuna Tallinnassa.

LUM:sta kisoihin matkaavat myös Lipsasen keihästä heittävä kaksoissisko Saara Lipsanen ja kävelijä Tiia Kuikka.

— Ensi viikon lauantaina on karsinta. Siinä on ajatukset. Vaikea on vielä sanoa, mikä finaaliin riittävä taso tulee olemaan, Simo Lipsanen pohtii.

 

Euroopan alle 23-vuotiaiden kolmiloikkatilastossa Lipsanen on tällä hetkellä 12. sijalla ja samana vuonna syntyneiden (1995) joukossa toinen.

Tallinnassa hän on siis kilpailijoista nuoremmasta päästä.

Osaltaan menestysmahdollisuuksia voi parantaa se, että tilastossa edellä olevista kolmiloikkaajista viisi on venäläisiä, mutta yhteen lajiin saa ilmoittaa vain kolme edustajaa kustakin maasta.

Suomen muut kilpailijat ovat loikkaajatoivoista tähän mennessä eniten esillä ollut Kristian Pulli sekä kotimaan tilastonelonen Tuomas Kaukolahti.

 

Elokuun alussa odottavat puolestaan Kalevan kisat, joissa Lipsanen avasi viime kesänä pronssilla mitalitilinsä.

Tulevissa Porin kisoissa mitalinkiillotusta edesauttaa se, että seitsemän peräkkäistä mestaruutta vieneen Aleksi Tammentien kausi päättyi juhannusviikolla polvivammaan.

— Eihän se hyvä asia ole, että Tammentie on poissa. Mitä kovempi kilpailu, sitä parempi.

 

Simo Lipsanen

s. 13.9.1995 Lappeenranta

Pituus/paino: 191 cm / 72 kg

Kolmiloikkaaja/pituushyppääjä

Seura: Lappeenrannan Urheilu-Miehet

Syksyllä Lipsanen aloittaa metsätieteen opinnot Joensuussa, mutta on päättänyt panostaa nyt täysillä urheilu-uraansa.

 

LAPPEENRANTA. Simo Lipsasen olemus on rento ja vartalo pitkä ja hoikka kuten kolmiloikkaajilla yleensäkin. Valmentaja Petri Ruotsalainen nimeääkin suojattinsa parhaaksi avuksi korvien välin, vaikka huipulle pääsyyn vaaditaan tietenkin myös fyysistä lahjakkuutta.

— Kaveri voi näyttää rauhalliselta, mutta kun hän lataa itsensä kilpailussa, niin hän on pelkkää tulta ja tappuraa, Ruotsalainen myhäilee.

Puolitoista viikkoa sitten Lipsanen nosti itsensä muidenkin kuin kovimpien yleisurheiluniilojen tietoisuuteen venyttämällä Euroopan Superliigan kisassa kolmanneksi.

Lievän myötätuulen takia tulos 16,62 ei ollut ennätyskelpoinen.

— Kolme vuotta on nyt luotu nopeutta. Jos et juokse kovaa lankulle, niin et pääse viemään hyppyäkään pitkälle. Nopeusominaisuudet ovat kehittyneet tosi hyvin, sama juttu loikkimisessa. Nopeaa kontaktia on ollut ideana kehittää, kertoo Ruotsalainen harjoittelusta.

Omat haasteensa parivaljakon arkeen toi viime syksynä alkanut Lipsasen varusmiespalvelus.

Onnistuneiden kevään etelänleirien saattelemana armeijavuosi on kuitenkin sujunut yllättävänkin hyvin, vaikka kunnolla harjoittelemaan päästiin vasta joulukuussa.

— Simolle kuuluu siitä iso kiitos. Hän osaa lukea omaa kroppaansa aika hyvin.

Kirjoittaja:
Kalle Sipiläinen