Petteri Värtö
Mirja ja Raimo Valtonen lopettelevat ruokailuaan. Karoliina Riikonen kävelee Valtosten ohi nuotit kädessään ja istuu flyygelin ääreen. Soitto täyttää korkean huoneen ja ottaa niskalenkin astioiden kolinasta.
Kello lyö keskipäivän Kehruuhuoneella, ja Linnoituksessa on kaikki hyvin. Ihmisiä tulee lounasta ja musiikkia varten, ja vilinää ja virtaa riittää koko alueelle. Linnoituksen pitkään toivottu elävöittäminen on käynnissä.
— Kehruuhuone on tuonut sitä elävyyttä, mitä on vinguttu vuosikausia. Huoneella tapahtuu lähes päivittäin jotain. Linnoitus on ruvennut elämään, alueen asukasyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Kolhonen kertoo.
Kehruuhuone on ollut piristysruiske kesäkaupungin kehdolle. On aikaista ynnätä, miten ihmisten liikkuminen paikkoihin jakautuu.
— Uuden toimijan tapahtumat lisäävät yleistä liikettä. En osaa sanoa vaikutusta kävijämääriin, mutta on hyvä, että ihmisiä liikkuu ja palveluita on tarjolla, Etelä-Karjalan taidemuseon intendentti Leena Räty sanoo.
Hänen mukaansa Elävä Linnoitus -yhdistyksen toimijat puhaltavat yhteen hiileen. Myös yhdistyksen puheenjohtajan ja Linnoituksen Krouvin yrittäjän Rauno Rönnbergin mukaan yrittäjät tukevat toisiaan täysillä.
— Jos joku esimerkiksi kysyy lounasta Krouvista, ohjaamme hänet Kehruuhuoneelle, koska meillä ei sitä tarjota. Asiakkaan pitää aina saada, mitä hän haluaa, ja toisia pieniä yrittäjiä on tuettava, hän toteaa.
Linnoitus ei suinkaan ole valmis Kehruuhuoneen myötä. Lappeenrannan kaupunki oli aktiivinen talon kunnostamisessa ravintola- ja tapahtumakäyttöön, mutta alueelle löytämisessä on Rönnbergin mukaan ongelmia.
— Opasteet ovat iso puute. Kuutostielle kaupunki on ne saanut, mutta lähemmäksi ei. Se pitäisi saada kiireen vilkkaa kuntoon, sillä luulisi olevan kaikkien intresseissä saada ihmisiä näin hienolle alueelle, hän sanoo.
Rönnbergin mukaan yhdistys on ollut asiassa aktiivinen ja tehnyt selvityksiä opasteiden rakentamisesta tavalla, joka huomioi Museoviraston toiveet. Työsarkaa riittää myös alueelle löytäneiden mielten muokkauksessa.
— Tuntuu, että Linnoituksessa käyvillä on jokin tietty asia mielessä, eikä sivuille juuri vilkuilla. Sellainen ex tempore -toiminta puuttuu, että ensin syötäisiin ja sitten mentäisiin esimerkiksi käsityöpuoteihin tai museoihin.