Categories
Artikkelit

Nämä naiset eivät pelkää pahojakaan palloja

IMATRA. Ida Sinisalo ja Niina Ahtiainen talvehtivat ja luovat beach volley -uraa Tšekissä. Prahassa lajia voi harjoitella hallissa ympäri vuoden.

Kalle Sipiläinen

Pallo nousee syötöstä näppärästi. Sitä seuraa oikean mittainen passi, josta peliväline isketään kohti vastustajan kenttää. Nuoren beach volley -kaksikon Ida Sinisalon ja Niina Ahtiaisen harjoituksissa tämä kolmen kosketuksen kautta etenevä lajin perushyökkäys toistuu uudelleen ja uudelleen.

Hiekkarannoilta alkunsa saaneen nykyisen olympialajin harjoittelu pitää kuitenkin sisällään paljon muutakin, mutta Suomessa beach volleyn lajikulttuuri on ohutta eikä hyviä harjoitusvastustajiakaan juuri ole.

Siksi 18-vuotiaat imatralaiset tekivät viime syksynä rohkean ratkaisun. Vuoden verran Mäkelänrinteen urheilulukiota käytyään he päättivät lähteä hakemaan lajioppia ulkomailta.

Suunnaksi otettiin Praha, jossa Ida Sinisalon isä Veikko Sinisalo toimi aiemmin muutaman vuoden ajan Tšekin maajoukkuesoutajien valmentajana.

— Helsingissä ei ollut paljon treenivuoroja, joten aloimme miettiä, miten voisimme treenata vielä paremmin. Tšekki tuli sitten vaihtoehdoksi, koska Praha on minulle tuttu kaupunki. Tiesimme myös valmentajan ennestään, Ida Sinisalo kertoo.

— Päätimme yhdessä, että lähdetään, Ahtiainen jatkaa.

Ulko-olosuhteet rantalentopallolle eivät ole Tšekissä talviaikaan paljon Suomea kummemmat. Sen sijaan pelkästään Prahasta löytyy seitsemän ympärivuotisen harjoittelun mahdollistavaa beach volley -hallia sekä osaavaa valmennusta. Suomessa halleja on vain muutamia.

— Harjoituskertoja tulee viikoittain 8—12, kun laji- ja punttitreenit lasketaan yhteen, kaksikko ynnäilee.

— Asunnolta on hallille vain kymmenen minuuttia, joten se on aika hyvä paikka meille.

Ensimmäisenä vuotenaan Tšekissä Sinisalo ja Ahtiainen keskittyivät vain harjoitteluun sekä ulkomailla asumisen ja normaalien kotiaskareiden opetteluun.

Yksityisopettaja antoi tšekin ja englannin kielen opetusta, mutta tulevana syksynä heidän on tarkoitus aloittaa etäopiskelut Otavan nettilukiossa.

— Opiskelemme siellä omaan tahtiin. Kahdesta neljään vuotta menee, niin pääsemme kirjoittamaan, Niina Ahtiainen kertoo.

Maassa jo aiemmin asuneena paikallinen kieli taittuu Sinisalolta paremmin, mutta Ahtiainenkin kertoo kehittyvänsä koko ajan.

— Ymmärrän tšekkiä jo tosi hyvin, mutta puhuminen on vielä vähän hankalaa. Biitsityyppien ja nuoremman porukan kanssa pystyy puhumaan myös englanniksi.

Alle 18-vuotiaiden EM-pronssia viime vuonna napanneet Sinisalo ja Ahtiainen ovat lajin tienraivaajien Erika ja Emilia Nyströmin jälkeen ensimmäinen suomalaispari, joka on lähtenyt hakemaan lajioppia ulkomailta.

— Olimme tavanneet lentopallon parissa. Kävimme ensin pelaamassa muutamia turnauksia lähinnä huvin vuoksi. Sitten huomasimme, että se on kivaa, ja sille tielle jäimme, Sinisalo ja Ahtiainen kertovat.

Ensimmäiset lajiopit heille tarjosi Idan äiti, entinen maajoukkuepeluri Päivi Parikka-Sinisalo. Nyt kaksikkoa valmentaa tšekkiläinen Pavel Krc.

Omaa kehitystä on monesti vaikea arvioida. Parivaljakon touhuja läheltä seurannut Veikko Sinisalo sen sijaan sanoo, että kaksikon keskinäinen kommunikointi on ainakin kehittynyt Tšekissä vietetyn vuoden aikana.

— Pelissä tulee tilanteita, jolloin vastustajilla onnistuu kaikki. Kommunikointi on silloin tärkeää, että niistä tilanteista pääsee yli, Sinisalo kertoo samalla, kun tarjoilee harjoitussyöttöjä kotipihan kentällä.

Kirjoittaja:
Kalle Sipiläinen