1800-luvun loppu
Äkäinen koira
Lappeenranta oli kuin pieni kirkonkylä 1800-luvun lopulla.
Oli linnoitus, kylpylaitos, vasta valmistunut rautatieasema ja Pallossa teollisuutta, esimerkiksi viinatehdas. Oli 1 400 asukasta ja lisäksi venäläistä sotaväkeä ja parisataa miestä työvankilassa.
Etelä-Saimaan edeltäjät, Lappeenrannan Uutiset ja Itä-Suomen Sanomat, taistelivat kansan tyhmyyttä ja sivistymättömyyttä vastaan.
— Kerrottiin esimerkiksi seudun lutikoista ja kirpuista ja ylipäätään yleisestä likaisuudesta, kertoo Etelä-Saimaan historiikin kirjoittanut Eija-Hilkka Anttila.
Lehdet myös uutisoivat sekalaisista paikallisista tapauksista ja arvostelivat eliittiä uneliaaksi.
— Kirjoitettiin, että äkäinen koira säikäytti raskaana olevan naisen Raastuvankadulla ja nainen kuuluu saaneen tapauksesta kuumetta.
1900-luvun alku
Surmayritys toimituksessa
Vuonna 1906 Itä-Suomen Sanomista tuli nuorsuomalainen lehti. Se alkoi vastustaa kaikenlaista poliittista kiihotusta. Ääriliikkeistä varoitteleva linja jatkui 1930-luvulle asti.
— Paikallisia uutisia oli joukossa, mutta isot kysymykset menivät edelle, Eija-Hilkka Anttila kertoo.
Eräästä pikku-uutisesta oli päätoimittaja O. H. Moisio maksaa hengellään. Lehti kertoi kesällä 1908, että venäläiset rakuunaupseerit olivat vieneet Ainon saunalta ”yhden pääharjan, kamman ja pyyhinliinan”.
Lehdellä oli paino ja toimitus Raastuvankadun ja Yhdyskadun kulmassa. Pian varkausuutisen jälkeen toimitukseen marssi venäläinen rakuunaupseeri yhdessä kahden sotamiehen kanssa, ja upseeri haavoitti päätoimittajaa miekallaan.
VUODET 1914—1917
Ruokaa jäkälästä
Itä-suomen Sanomat julkaisi pienen jutun venäläisten hevostenotoista vuonna 1914. Sotasensuuri katsoi kirjoituksen sotasalaisuuden rikkomiseksi, ja lehti lakkautettiin.
Etelä-Saimaan näytenumero ilmestyi vain pari päivää Itä-Suomen Sanomien lakkautuksen jälkeen.
Lehden mukana jaettiin lukijoille sotakartta, josta saattoi seurata sodan tapahtumia. Sota kiinnosti, lukijamäärät kasvoivat, ja toimitus siirtyi Koulukatu 3:een. Siellä lehteä tehtiin 1990-luvun alkuun saakka.
Lehti uutisoi Suomen itsenäistymisestä suuremmin revittelemättä.
— Maan poliittinen tilanne oli niin epävarma, ja suurimmalla osalla suomalaisista oli niin hiton nälkä, että viiskaks he veisasivat, ollaanko itsenäisiä, kunhan saataisiin ruokaa. Lehdessäkin oli ohjeita, miten tehdään ruokaa jäkälästä, Anttila kertoo.
1920-luku
Elostelijat autoilemassa
Vuonna 1920 tehtiin lehden historian ensimmäinen haastattelu. Siinä jututettiin savitaipalelaista keihäänheittäjää Jonni Myyrää.
Seuraavaa haastattelua saatiin odottaa neljä vuotta. Vuonna 1924 lehti haastatteli kirjailija Ilmari Kiantoa, joka kirjoitti Lappeenrannassa Ryysyrannan Jooseppia.
Samana vuonna lehti kertoi myös esikaupunkialueella ajelleesta autosta: ”Ken vaivautui katsomaan ikkunasta, huomasi autossa meluisan elostelijasakin, joukossa naisia, joilla oli savuke hampaissa”.
1930-luku
Pimeitä voimia ja teollisuutta
1930-luvulla Etelä-Saimaa nimitti kommunisteja ja äärioikeistoa pimeiksi voimiksi.
— Jo vuonna 1933 Etelä-Saimaa kirjoittaa, että ”hitlerismi on eräs vainohulluuden muoto, jossa juutalainen esiintyy roistona ja syntipukkina”, Anttila kertoo.
Artikkeli oli suomennettu brittiläisestä Daily Herald -lehdestä.
Omilla nurkilla iso asia oli teollisuuden nousu. Esimerkiksi Imatran voimalaitos valmistui 1929.
— Tätä seutua nimitettiin suorastaan Suomen Ruhriksi ja kirjoitettiin runollisesti, että ”huimaavaan korkeuteen kohoava tehtaan savupiippu soittaa työn hymniä kaikelle kansalle”.
1940-luku
Porttolan skandaali
Talvisodan jälkeen alkoi Etelä-Saimaassa uusi vaihe.
Etelä-Saimaa oli edistyspuolueen lehti. Puolueen eduskuntavaalien ehdokasasettelusta suivaantunut Arvo E. Vento, joka oli Kansallisosakepainon osake-enemmistön omistaja, myi lehden suutuspäissään seudun maanviljelijöille vuonna 1940.
Etelä-Saimaasta tuli pikkuhiljaa maalaisliiton äänenkannattaja. Lehdestä käytettiin lempinimiä Navettaesimiehen lehti ja Mullikka-bladet.
Vuosikymmenen loppupuolella alettiin arvostaa nopeaa tiedonvälitystä ja uutisten etsimistä.
Etelä-Saimaa kokeili myös sensaatiokirjoittelua. Saaren sauna Lappeenrannan Ainonkadulla paljastui bordelliksi vuonna 1946.
”Keskellä kaunista kylpyläkaupunkiamme ja vieläpä kylpylaitoksen lähettyvillä on täällä rehottanut porttola, juopottelu- ja rahananastuspaikka, johon kumma kyllä ei aikaisemmin ole puututtu tarpeellisella ponnella”, lehti kertoi.
1950—1970-luku
Toimitus teki kepposia
1950—60-luvun taitteessa käytyyn Saimaan kanavan rakentamiskeskusteluun Etelä-Saimaa ei osallistunut. Myös 1960—70-lukujen radikalismi loisti lehdessä poissaolollaan.
— Lehden kuului tulla joka huusholliin. Ei ollut taloudellista painetta, eikä voittojakaan tavoiteltu siinä mielessä kuin nykyään, Anttila kertoo.
Turhan vakavasti eivät toimittajat lehden tekemistä ottaneet. Kun lehdessä kerrottiin torin hintatietoja, piilotettiin listaan pimeän pullon hinta, ja latoja saattoi muuttaa seurakuntanuoret seurakuntahuoriksi.
Toimittaja ei vaivautunut paikalle Joutsenossa järjestettyyn konserttiin, mutta kirjoitti siitä ylistävän arvion. Seuraavana aamuna soitti kanttori. Konserttia ei ollut järjestetty.
1990—2010-luku
Lamasta tekstareihin
1990-luvun alun lama vei lehden konkurssin partaalle. Samaan aikaan Etelä-Saimaa sanoutui irti puoluesidonnaisuudestaan.
Etelä-Saimaan verkkolehti perustettiin vuonna 1999. Vielä vuosikymmen sitten nettiin laitettiin juttu päivässä, jos muistettiin. Nykyiseen verkkopalveluun tulee kymmenittäin juttuja joka päivä.
Myös lehden rooli on muuttunut. 2000-luvun sanomalehti ei ole lukijalle ainoa tiedon lähde, vaan se tarjoaa ennemminkin aineksia mielipiteen muodostamiselle.
— Eri ihmiset voivat kolumneissaan ja kommenteissaan kirjoittaa vastakkaisia näkemyksiä, Eija-Hilkka Anttila kertoo.
Lukijat pääsevät ääneen paitsi mielipidekirjoituksissa, myös verkkokommenteissa ja tekstiviestipalsta Estareissa.
Estarit perustettiin 2007. Niitä on lähetetty jo yli 37 000, ja määrä kasvaa päivittäin kymmenillä.
Jutussa lähteenä myös Eija-Hilkka Anttilan teos Syvät rivit — Etelä-Saimaan vaiheet 120 vuoden ajalta (2005).
TÄSTÄ KAIKKI ALKOI
Maisteri E. G. Swan perusti Lappeenrannan Uutiset vuonna 1885. Hän halusi sivistää kansaa ja edistää siten demokratiaa.
Liikemies Matti Roiha, jolla oli Lappeenrannassa muun muassa kravatti- ja tupakkatehdasbisneksiä, perusti Itä-Suomen Sanomat vuonna 1895 Lappeenrannan Uutisten kilpailijaksi.
Itä-Suomen Sanomat ja Lappeenrannan Uutiset yhdistyivät Itä-Suomen Sanomiksi vuonna 1899.
Itä-Suomen Sanomat lakkautettiin sotasensuurin takia vuonna 1914. Tilalle tuli Etelä-Saimaa.
Kekkosen kuolemasta Saimaankaupunkiin
Viisi Etelä-Saimaan päätoimittajaa muistelee omaa kauttaan ja pohtii nykypäivää.
1. Mikä oli päätoimittajakautesi merkittävin yhteiskunnallinen käänne?
2. Mikä uutisaihe kiinnostaa sinua tämän päivän Etelä-Karjalassa?
Pekka Lakka 2006—
Tuli uutistoimittajaksi 1986. Päätoimittajaksi Länsi-Savon päätoimittajan paikalta.
1. Perinteinen teollisuusmaakunta on muuttunut myös kaupan ja palvelujen maakunnaksi aika vahvastikin. Se on mielenkiintoinen ilmiö, jossa on ilonsa ja surunsa. Se on antanut monelle maakunnan ihmiselle toimeentulon ja kansainvälistänyt maakuntaa. Surut liittyvät kansainvälistymiseen. Se aiheuttaa joillekin aikamoista kipuilua.
2. Sarviniemi-aihe ei ole vielä ohi, vaikka käänne on tapahtunut ja alue on myyty valtiolle. Mitä alueelle tapahtuu, kun valtio omistaa sen? Sarviniemi on yksi Suur-Saimaan kauneimpia ja hienoimpia paikkoja. Toivoisin, että se olisi mahdollisimman monen saavutettavissa ja siellä olisi jotakin tekemistä.
Jorma Hernesmaa 1999—2006
Etelä-Saimaan kesätoimittaja 1974—75, vuodesta 1976 vakituisena. Jäi eläkkeelle päätoimittajan tehtävistä.
1. Suurimpia kysymyksiä oli Saimaankaupunki-hanke, jolla tämän maakunnan asemaa olisi terävöitetty ja parannettu huomattavasti. Se oli ensimmäinen suurempi kuntaliitoshanke Suomessa. Lehti otti voimakkaasti kantaa Saimaankaupungin puolesta. Minulla on mielikuva, että Etelä-Karjalan asema olisi paljon voimakkaampi, jos Saimaankaupunki olisi syntynyt.
2. Minua kiinnostaa Venäjän raja. Millä tavalla turismi kehittyy ja mitä Venäjällä ylipäätään tapahtuu. Olen hyvin huolissani siitä maasta, koska herra Putin on täysin arvaamaton persoona. Hänen kanssaan on vaikea neuvotella ja sopia mitään. Hän kuuntelee ja voi sopiakin jotain, mutta ei noudata sopimuksia.
Mikael Pentikäinen 1996—1999
Etelä-Saimaan päätoimittajaksi Helsingin Sanomien politiikan toimittajan tehtävistä. Nykyisin Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.
1. Oma päätoimittajakauteni oli monessa mielessä hyvää ja vakaata aikaa, niin maailmalla kuin lehdessä. Isossa kuvassa merkittävintä oli Suomen läntisen integraation syveneminen, kun menimme mukaan euroon, sekä Suomen ja Venäjän suhteiden normalisoituminen. Kumpikin näkyi vahvasti Etelä-Karjalassa. Venäläisiä tuli jatkuvasti lisää, kanssakäymisestä tuli arkista, ja kasvava matkailijamäärä toi paljon hyvinvointia Etelä-Karjalaan.
2. Erityisesti seuraan SaiPaa, jota edelleen kannatan, Etelä-Saimaan asioita ja yliopiston kuulumisia, ja nyt mahdollisimman tarkasti maatalouden ja metsäteollisuuden asioita. SaiPan peleissä pitää käydä säästeliäästi, koska joukkue yleensä häviää, kun olen Kisapuistossa.
Kari Väisänen 1992—1996
Ennen päätoimittajuuttaan Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin erityisavustaja. Nykyään Taloudellisen tiedotustoimiston ja Finnfactsin toimitusjohtaja.
1. Suomi toipui hitaasti 1990-luvun alun erittäin synkästä ja vaikeasta lamasta. Kun Lipposen 1. hallitus aloitti 1995, ja olimme liittyneet EU:n jäseneksi, Suomen elpyminen pääsi vauhtiin. Vaikeista ajoista huolimatta maakunnan yrittäjät uskoivat parempaan huomiseen. Etelä-Karjalan osalta jäi erityisesti mieleen, että useissa kaupoissa oli kylttejä ”vain yksi venäläinen asiakas kerrallaan”. Päätoimittajuuteni aikana ilmapiiri muuttui. Ymmärrettiin, että maakunta voi hyötyä Venäjän läheisyydestä.
2. Seuraan Etelä-Karjalan tapahtumia tiiviisti. Pidän Etelä-Karjalaa yhtenä kärkimaakuntana. Venäjän vaikeuksista huolimatta mahdollisuudet ovat edelleen loistavat. SaiPan pelien tulokset pitää myös aina katsoa.
Lauri Sarhimaa 1960—1992
Etelä-Saimaan kesätoimittaja 50-luvun puolivälissä. Poikkesi eduskuntatoimittajana, jonka jälkeen Etelä-Saimaan päätoimittaja eläkkeelle jäämiseensä asti.
1. Ehkä kaikkein merkittävin tapahtuma oli se, että presidentti Kekkonen kuoli 1980-luvulla. Hänen persoonansa ja olemassaolonsa vaikutti koko Suomen asemaan ulkopoliittisesti, ja hänen sisäpoliittiset kannanottonsa olivat myös hyvin tärkeitä. Se oli rajapyykki, joka muutti melkein kaiken siitä eteenpäin.
2. Suurin piirtein samat kuin silloinkin: pikku-uutiset ja vähän isommatkin, jos niistä on selvitettävissä paikallinen näkökulma. Lappeenrannan keskustan kehittyminen on ollut aika pitkään esillä. Mitä liikkeitä tulee keskustaan ja mitä poistuu. Myös suurmarkettien väistyminen kauemmas keskustasta — ja jopa jo takaisin tuleminen.