Ne on täytetty. Nimittäin mahdolliset aukot Lappeen historiassa, kun vuonna 2011 ilmestynyt kaksiosainen Lappeen kuntahistoria sai seurakseen Lappeen seurakunnan järkälemäisen juhlakirjan perjantaina.
— Juhlakirja ei kilpaile aiempien historiateosten kanssa, Lappeen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja ja kirjatyöryhmän sihteeri, rovasti Jorma Taipale sanoo kolme vuotta vieneestä 21 kirjoittajan tutkimusurakasta.
Se voisi silti pärjätä varsin hyvin kisassa. Kirjan sivut ovat 25×25 senttiä, se painaa 1,8 kiloa, ja siinä on 418 sivua, millä sen sijoitus Lappeen historioiden (I osa 361 sivua, II osa 511 sivua) joukossa on kakkonen.
Kirjoittajat vaihtelevat professoreista piispoihin, tutkijoista kirkon työntekijöihin ja muihin seurakuntalaisiin. Kirja sisältää sekä uutta perustutkimusta useilta eri tieteenaloilta että kokemuspohjaisia lyhyitä muistikuvia.
— Se on artikkelikokoelma, joka käsittelee seurakunnan toimintaa eri näkökulmista. Jokainen kirjoittaa omalla äänellään omasta näkökulmastaan ja oman kokemuksensa ja osaamisensa kautta, Anu Talka kiteyttää.
Historioitsijan mukaan seurakunta on teoksessa kuin timantti, jonka heijastuksia katsellaan eri kulmista. Omassa tekstissään Talka kuvailee 1800-luvun muutoksen tuulia sekä yhteiskunnassa, kirkossa että Lappeella.
Läpi kuuden vuosisadan on klassinen juhlakirja. Artikkelit eivät muodosta kronologista tarinaa seurakunnan vaiheista, mutta lisäävät tietämystä aiheesta. Ihan kaikkia salojaan Lappeen Marian kirkko ei paljastanut.
Esimerkiksi kirkon taideteosten alkuperä on yhä osittain tuntematon, samoin tyyliltään ja teemoiltaan ortodoksisen taiteen mittava määrä luterilaisessa kirkossa. Soile Rinno etsii syytä moiseen inventointikäytännöstä.
— Maalauksista on sellaisia mainintoja kuin ”neljä pientä ja kuusi isoa”, ja kaikki muu omaisuus, kuten lapioiden määrä, on inventoitu tarkemmin, Etelä-Karjalan museon entinen johtaja kertoi julkistustilaisuudessa.
Juhlakirjasta on otettu tuhannen kappaleen painos, mikä on Jorma Taipaleen mukaan kotiseutuyhdistyksen kirjaksi suuri. Taipale toteaa, että Lappeen historia alkaa olla aika lailla valmis, mutta katveitakin vielä löytyy.
— 1500-luku jää vähemmälle vähäisten lähteiden vuoksi, ja myös 1900-luku sekä sen sotavuodet ovat tässä kirjassa vähemmällä huomiolla. Niihin viittaa oikeastaan vain Laila Hirvisaaren kirjoitus evakkomatkastaan.
Lappee liittyi pakkoliitoksella Lappeenrantaan vuonna 1967, jolloin alkoi myös Lappeenrannan seurakuntayhtymän taival. Yhtymä täyttää kohta tasavuosia, ja sekin olisi Taipaleen mukaan oman tutkimuksensa väärti.