Maaria Drake
Tietokonemallinnus ei vedä vertoja oikealle pienoismallille. Konkreettista mallia esimerkiksi jostakin kaupungista on vain kovin paljon mukavampi katsella kuin littanaa tietokoneen ruutua.
Tällaisen viestin Turun yliopiston projektitutkija Susanna Siro on saanut tutkiessaan kaupunkipienoismalleja.
— Jossain vaiheessa 1990-luvun lopussa pohdittiin, kannattaako pienoismallien tekeminen enää, kun tulossa ovat tietokonemallinnukset ja 3D-tulostus. Todettiin, että ihmiset kaipaavat yhä oikeaa pienoismallia. Se tuo kokemukseen tiettyä lisäarvoa.
Yhtenä tutkimuskohteena Sirolla on ollut Etelä-Karjalan museon Viipurin kaupungin pienoismalli. 30-vuotiaan pienoismallin vaiheisiin perehdytään keskiviikkona Etelä-Karjalan Museoklubilla. Puhumassa on muun muassa Siro.
Malli saatiin museon kokoelmiin kesällä 1985. Se rakennettiin Wiipuri-museon säätiön keräämin lahjoitusvaroin. Viimeinen palanen, Papula, asetettiin vuonna 1996.
Pienoismalli esittää Viipurin keskikaupungin sellaisena kuin se oli 2. syyskuuta 1939 kello 10.30. Puoli vuotta myöhemmin Viipuri oli jo osa Neuvostoliittoa.
Viipuri-malli on Siron mukaan erityinen suuruutensa vuoksi. Yhtä laajaa pienoismallia ei ole Suomessa toista.
Mallin piirtänyt Juha Lankinen teki Siron mukaan suuren työn kootessaan tietoja ja dokumentteja pienoismallia varten. Hän pelasti isänsä jäämistöstä valokuvia, piirsi piirustuksia, kokosi ilmavalokuvia, jotta ajan henki tavoitettiin malliin.
Kun mallia ryhdyttiin suunnittelemaan, ihmisiltä pyydettiin lehti-ilmoituksissa tietoja ja kommentteja Viipurista.
— Ihmiset pääsivät kommentoimaan esimerkiksi rakennusten värejä. Kaikki kuvathan olivat mustavalkoisia, joten värillisen mallin tekeminen ei ollut ihan yksinkertaista.
Pienoismallien kulta-aikaa oli 1980-luvun puoliväli. Esimerkiksi Viipuri-mallin suosio oli huipussaan heti rakentamisen aloittamisen jälkeisinä vuosina.
Kun matkustelu alkoi helpottua ja virtuaaliset kaupunkikuvaukset yleistyä, into pienoismallien tekemiseen ja näkemiseen hiipui hiukan. Silti museot viestivät, etteivät ne ole luopumassa pienoismalleista, ja niitä rakennetaan yhä jonkin verran, Siro mainitsee.
Etelä-Karjalan museon intendentin Satu Ståhlbergin mukaan nykyviipurilaiset sekä venäläiset ovat yksi suurimmista ryhmistä, jotka käyvät ihailemassa Viipuri-mallia.
— He eivät ole nähneet Viipuria sellaisena kuin se on mallissa. Myös monet Viipurin-risteilylle lähtijät käyvät katsomassa pienoismallia ennen matkaansa.
Takavuosina jotkut lappeenrantalaiset antoivat museolle pientä kritiikkiä siitä, miksi juuri Viipuri on niin isosti esillä Etelä-Karjalan museossa, eikä esimerkiksi Lappeenrannan pienoismallia ole. Poikkipuolisia sanoja ei enää juuri kuulu, Ståhlberg sanoo.
— Lappeenrannassa näkee koko ajan elävää eteläkarjalaista historiaa. Tarvetta sen esille tuomiseen museossa ei ole samalla tavalla, Ståhlberg perustelee.
Pienoismalli on edelleen museon vetonaula.
— Lähivuosina on tarkoitus pohtia museon perusnäyttelyn uudistusta, mutta siitä ei tarvitse keskustella, mitä pienoismallille tapahtuu. Muu tila suunnitellaan sen ympärille. Se on must-juttu.
Museoklubi Etelä-Karjalan museossa (Kristiinankatu 15) ke 25.11. klo 17. Illan aiheena 30-vuotias Viipuriin pienoismalli.