Ilpo Leskinen
Luumäeltä on löytynyt lokakuussa valtavan pitkä ja monitahoinen luolien labyrintti.
Saravuoren kallioseinämän ja Sarajärven rannan välissä sijaitsevien suurten lohkareiden alta ja välistä löytyy käytävää, tunnelia ja luolastoa ainakin 150 metrin matkalla.
Alustavien mittausten perusteella luolasto on Etelä-Karjalan ylivoimaisesti pisin ja huomattava koko maassa. Paikka sijaitsee Luumäen Munteen ja Savitaipaleen Laarin kylien puolivälissä, lähellä Savitaipaleen rajaa ja Lennusjärveä.
Saravuoren luolan löysivät lokakuussa savitaipalelaiset Heikki ja Jaakko Pylkkö sekä kotkalaiset Ilkka ja Mari Pylkkö. He ovat käyneet paikalla muutamia kertoja.
-Koko päivä on aina mennyt, kun tänne on tultu, Heikki Pylkkö sanoo.
Pylköt tutustuivat syksyllä kotiseutuneuvos Pekka Siiropään johdolla Luumäen Matalanmäen luolaan Viuhkolan kylän liepeillä.
Selväpiirteinen ja helposti saavutettava Matalanmäen luola ylittää sekin pituudeltaan Parikkalan Äijönvuoren luolan, joka on mainittu Etelä-Karjalan pisimmäksi.
Pylköt ryhtyivät etsimään lisää luolia Luumäen ja Savitaipaleen rajaseudulta. Kartta paljasti heille, että seudulla on useita lupaavia paikkoja.
Hukkareissuja toki tuli, mutta kaksi luolaa löytyi: Saravuoren lisäksi Ottakonnenvuoren luola Savitaipaleen puolelta.
Pylköt ovat mitanneet löytämiään onkaloita. Ylhäältä katsottuna Saravuoren luolasto muistuttaa muutamasta kohdasta rikottua hämähäkin seittiä.
Yhtäjaksoista luolakäytävää on muutamin paikoin yli 40 metriä. Yksi käytävä on lähes 80 metriä, mutta se on kahdessa kohdin katoton.
Luolaston seinämästä on löytynyt punainen alue. Vielä ei tiedetä, onko kyseessä esihistoriallinen luolamaalaus vai onko punainen alue luonnon tekosia.
Ilkka Pylkkö ei ota kantaa löydökseen. Hän on historianopettaja-arkeologi, muttei ole juuri perehtynyt kalliomaalauksiin. Saravuoren seutu on Luumäen-Lemin tiheän kalliomaalausalueen tuntumassa. Lennuksen Niinivuoren maalaus on lähellä.
Heikki Pylkkö pitää ihmeenä, jos lohkareluolasto ei ole ollut paikallisten asukkaiden tiedossa, ainakaan pintapuolisesti. Toinen asia on, että onko kukaan muu tutustunut luolastoon syvemmälti.
Asutusta on vähän näillä kohdin. Rannalla on puoliksi maatunut puuvene. Rannan läheisessä avoluolassa on hylätyn katiskan raato, katiskanmerkki ja kumisaapas.
Saravuoren ranta-alue on UPM:n omistuksessa. Heikki Pylkön tietojen mukaan UPM on rajannut alueen hakkuiden ulkopuolelle vaikean maaston takia.
Turvallisuussyistä Pylköt eivät suosittele Saravuoren luolastoon tutustumista yksinään. Sinne on mentävä porukalla, hyvin varustautuneena ja kännykät latingissa.
Luolan käsite on Suomessa monipuolinen
Suomalainen luola vastaa harvoin luola-sanasta ensimmäiseksi syntyvää mielikuvaa. Luola mielletään yleensä avaraksi, selväpiirteiseksi ja huonemaiseksi tilaksi kallion sisällä. Valtaosa Suomen luolista on tätä monimuotoisempia ja pienempiä. Suomessa luolat määritellään yleensä tilaksi, johon mahtuu pari, kolme ihmistä.
Suurin osa Suomen luolista on lohkareluolia. Lohkareluola on syntynyt, kun kivenjärkäleet nojaavat toisiinsa. Lohkareiden väliin jää erikokoisia ja -muotoisia avoimia tiloja sekä käytäviä. Rakoluolat ovat syntyneet ammoisissa maanjäristyksissä. Halkeamien leveys vaihtelee.
Laavumaisia lippaluolia eli avoluolia esiintyy myös. Niissä voi pitää sadetta tai tehdä tulet. Lippaluola on syntynyt, kun heikompi kiviaines on kulunut pois ja vahvempi on jäänyt jäljelle. Joskus lippaluola ulottuu syvemmälti kallioperän uumeniin.
Luolat voivat romahtaa. Luolatutkija Aimo Kejosen tiedossa on puolenkymmentä tapausta viime vuosikymmeniltä. Viimeisin sattui toissa keväänä Puumalassa. Komean avoluolan katto romahti lähellä Ryhälän kylää sijaitsevalla Pirunkirkonvuorella. 80 metriä Saimaan pinnasta kohoava Pirunkirkonvuori on tarujen mukaan pirun koti.
Saravuoren luola sai blogin
Luumäen Saravuoren luolan löytäjät ovat perustaneet luola-aiheisen blogin. Se löytyy osoitteesta https://luolasto.wordpress.com/. Blogissa esitellään myös Matalanmäen luola sekä Pylkköjen Savitaipaleen puolelta löytämä Ottakonnenvuoren luola.
Suomen luolista ilmestyi kokoomateos keväällä. Suomen luolat -teoksen pääkirjoittajat ovat maan tunnetuin luolatutkija, geologi Aimo Kejonen sekä tietokirjailija Tuomo Kesäläinen. Hän pitää verkossa Luolamiehen blogia, jossa pääpaino on Lounais-Suomessa. Blogissa esitellään myös eteläkarjalaisia kohteita.
Suomen luolat -teoksessa esitellään useita eteläkarjalaisia luolia. Painopiste on Ruokolahdella, Rautjärvellä ja Parikkalassa. Siellä sijaitsevat maakunnan tähän asti tunnetuimmat luolat. Kejonen ja Kesäläinen ovat saaneet tiedon Saravuoren ja Ottakonnenvuoren luolien löytymisestä, mutta he eivät ole niihin vielä perehtyneet.