Riina Nokso-Koivisto
Hilma ja Veikko rakastuvat ennen sodan syttymistä. Rintamalta palaa kuitenkin mies, jolta tuntuu hävinneen kyky rakastaa ja osoittaa hellyyttä vaimolle ja lapsille. Mitä tapahtui?
Näitä teemoja käsittelee Lappeenrannassa toimivan Senioriteatterin näytelmä Kotiottajat, joka saa torstaina ensi-iltansa Taidekoulu Estradilla.
Ryhmä on Heidi Parkkisen ohjauksessa käsikirjoittanut esityksen itse hyödyntäen omia muistojaan, vanhempiensa välistä kirjeenvaihtoa ja jopa omia henkilökohtaisia traumojaan.
Veikkoa näyttelevällä Arto Pulkkisella nousevat kyyneleet silmiin, kun hän muistelee isäänsä.
— Kyhjötin metsän laidassa katsellen, kun kaverini puuhasteli kivoja juttuja isänsä kanssa. Minulla ei ollut sellaista. Isä ei päästänyt lähelle, ei jutellut, ei kehunut. Sen sijaan sain jatkuvasti kuulla, miten laiska ja saamaton olin.
Ohjaaja Heidi Parkkisen mukaan esitystä on tehty vereslihalla. Aihe on nostattanut jokaisessa osallistujassa esiin muistoja ja tunteita.
Yksi senioriteatterilaisista oli sodan päättyessä pieni tyttö, joka isän palattua kotiin pakeni pöydän alle piiloon. Saapuihan kotiin mies, joka oli lapselle aivan vieras.
Joukossa on myös hyviä muistoja. Isän kanssa käytiin yleisessä saunassa ja hoidettiin rinta rinnan talon töitä.
Kotiottajat on jaettu kahteen osaan. Torstain ensi-illassa nähdään tarina, joka keskittyy Hilma ja Veikko Karjalaisen avioliiton alkuaikoihin, kun pariskunta rakastui, lapset syntyivät ja rakennettiin rintamamiestalo.
Esityksessä on jätetty varaa improvisaatiolle ja yleisö saa vaikuttaa siihen, miten tarina lopulta etenee.
Ensi keväänä nähdään näytelmä, jossa Hilman ja Veikon tarina saa erilaisen näkökulman. Aikuiset lapset kokoontuvat lapsuudenkotiinsa perinnönjakoon. Käy ilmi, miten eri tavoin jokainen on kokenut lapsuuden ja suhteensa vanhempiin.
Etelä-Karjalan kesäyliopiston ja Taidekoulu Estradin yhteistyönä syntynyt Senioriteatteri toimii nyt kolmatta vuotta. Teatterissa on tänä syksynä 16 osallistujaa.
Senioriteatterilaisilta ei odoteta aiempaa näyttelijäkokemusta, vaan tarkoituksena on teatterin keinoin hyödyntää pitkän elämän mukanaan tuomaa kokemusta ja viisautta.
Pekka Östman on ollut mukana alusta alkaen. Heti oli selvää, että ryhmä haluaa tehdä sosiaalista teatteria esiintymällä vanhuksille. Kotiottajien lisäksi Senoriteatterilla onkin toinen esitys, jonka kanssa kierretään palvelutaloissa ja päivätoimintakeskuksissa. Kurkkaa kouluun kertoo 1940—1950-lukujen koulumaailmasta.
— Esityksessä suuri rooli on musiikilla, eli vanhoilla kappaleilla, joita yleisö voi laulaa mukana. Vanhat ihmiset muistavat todella hyvin lauluja. Musiikin avulla pilke syttyy usein niidenkin silmiin, joihin ei puhumalla saa enää kontaktia.
Senioriteatterin esitys Kotiottajat, ensi-ilta Taidekoulu Estradilla to 3.12.