Categories
Artikkelit

Etelä-Karjala rauhoittui

Rikollisuus. Pahoinpitelyt ja varkaudet ovat vähentyneet. Rattijuopumusten korkea määrä on poliisille pettymys.

Etti Kantola

Poliisin näkökulmasta Etelä-Karjalassa on takavuosia rauhallisempaa. Sekä hälytysten että rikosten määrä on laskussa.

— Hälytystehtävien väheneminen on valtakunnallinenkin ilmiö, sanoo Kaakkois-Suomen poliisin ylikomisario Ilkka Pöyhiä.

Yksiselitteistä syytä hän ei osaa sanoa. Osaltaan todella lienee aiempaa rauhallisempaa. Toisaalta ihmisten kynnys soittaa hätäkeskuksen on saattanut nousta.

 

Erityinen ilon aihe maakunnassa on omaisuusrikosten väheneminen viime vuonna kaksinumeroisin luvuin edellisvuoteen verrattuna. Samoin Pöyhiä on tyytyväinen julkisella paikalla tapahtuneiden pahoinpitelyiden harventumiseen.

— Tähän on satsattu, sillä takavuosina pahoinpitelyissä oli jonkinlainen piikki. Nyt kehitys on ollut hyvää. Toivon, että valvonnalla on ollut vaikutusta.

Taloudellisesti tiukka aikakin on saattanut rauhoittaa julkisia paikkoja, kun ulkona käydään aiempaa maltillisemmin. Pahoinpitelyjä tehdään usein ravintolakäyntien yhteydessä.

— Ehkä ihmisten ravintolakäyttäytyminen on tasoittunut.

Imatralla väkivaltatilastot eivät ole kaunistuneet Lappeenrannan tapaan. Pöyhiä varoo vetämästä johtopäätöksiä. Kun katsoo kaupunkien kehitystä vuotta aiemmin, tilanne oli päinvastoin.

— Määrät ovat melko pieniä. En keksi muuta selitystä kuin vuosien välinen vaihtelu.

 

Huono tieto on, että rattijuoppous on pysynyt lähes entisellä tasolla.

— Olisin toivonut, että rattijuopumukset olisivat kääntyneet laskuun, sillä tämä asia on ollut meidän ykkösmaalimme, Pöyhiä sanoo.

Liikennevalvonnan viime vuosien tilastot ovat vertailukelvottomia, sillä tekniset muutokset ovat sotkeneet lukuja.

 

Maahantulijoiden määrän kasvu näkyy lähinnä poliisin resursseissa. Kun Konnunsuon vastaanottokeskukseen tulee hälytys, sinne lähtee yleensä useampi partio paikalle, koska vastaanottokeskuksessa on paljon väkeä.

— Se on sitten muusta pois, vaikkei Konnunsuolla olisikaan muuta kuin suukopua.

 

Kirjoittaja:
Etti Kantola