Vesa Salminen
Naisten mestaruus ja miesten putoaminen divariin. Siinä ovat NST:n toiminnanjohtajan Kalle Soiniolan ja myynti- ja markkinointipäällikön Otto Valavuon kauppatavarat, kun ensi kautta myydään.
– Liiga on liiga ja divari on divari, kyllä putoaminen näkyy saman tien, Valavuo kuvaa sarjavaihdoksen vaikutusta sponsorien silmissä.
Kulta on keltaista, kiiltävää ja helposti muokattavaa, mutta miten sen muuttaisi salibandyssa rahaksi? NST:n naisten mestaruuden vaikutus on positiivinen, mutta kun kauden päättymisestä on vasta pari viikkoa, tukijat haluavat Valavuon mukaan hengähtää ennen uusia lupauksia.
Soiniola vastaa NST:ssä taloudesta ja hallinnosta ja on vapaa-ajallaan miesten joukkueenjohtaja. Tehtävä on oto, sillä hän saa muun toimeentulonsa yritystoiminnastaan. Valavuon työ on täysiaikainen, ja hän pelaa myös edustusjoukkueessa.
Menestys ei ole raha-automaatti, minkä salibandy lajina huomasi vuoden 2010 maailmanmestaruuden jälkeen. Mittava näkyvyys ei tuonut lisää katsojia, ja vaikka katsomon ikärakenne on nuori, rahaa joukko käyttää vähemmän kuin iäkkäämmät penkkiurheilijat.
Lappeenrannassa SaiPa vie pääosan tukijoiden ja yleisön rahoista, mutta Soiniola ei sitä valita.
– Rippeet ovat edelleen olemassa meille muille.
NST:n miehet ja naiset operoivat molemmat noin 110 000 euron budjeteilla. Seuran yleisbudjetti on 145 000 euroa ja sen päälle tulevat vielä juniorijoukkueiden omat budjetit.
Lisärasitteena on vanha velkataakka, jonka NST aikoo maksaa loppuun parissa vuodessa, mikä tietää 30 000 euron vuosikulua.
– Talous on ollut pari vuotta haaste ja on jatkossakin vielä iso haaste. Toinen iso haaste on juniorien kilpailullinen puoli. Tasoa pitäisi saada nostettua, mutta se on koko alueen juttu, Soiniola sanoo.
Yhdessäkään tyttöikäluokassa NST:llä ei ole nyt täyttä joukkuetta.
– Naiset ovat menestyneet kymmenen vuotta, mutta tyttöpuolella se ei oikein näy, Soiniola sanoo.
Myös NST:n toimistosta vakuutetaan vanhemmille säännöllisesti, etteivät juniorit maksa edustusjoukkueiden ylläpitoa.
Lisenssipelaajia seurassa on 450, valmentajia 40-45 ja talkoolaisia satakunta.
Esimerkiksi päävalmentajan Perttu Kytöhongan palkkaus perustuu valmennuksen lisäksi muun muassa kerho-ohjaajan ja varastomiehen työhön. Pelaajia ei seuran palkkalistoilla ole.
– Tämä olisi mahdoton yhtälö, jos maksettaisiin pelaajille. Valmentajien korvauksista ei oikein pysty tinkimään, mutta lisää työsarkaa on pyritty jakamaan.
Soiniolan mukaan korvauksissa puhutaan satasista.
– Kulupuoli kestää aisoissa, kun ei ole mihinkään varaa.
Lisää säästöjä on tulossa, kun valmennuspäällikkö jää kesällä pois palkkalistoilta. Työt jaetaan neljälle seuratoimijalle.
– Jatkossa mennään enemmän vanhaan kunnon talkootyöhön.