Kun öljy pilasi uimavedet

Voimalaitokselta Saimaaseen valunut öljy säikäytti Joutsenon Kolarinlahden asukkaat.

Teksti Terhi Kinnunen

Kuvat Inka Nordlund ja Kai Skyttä

Joutsenolainen Marjo Kuittinen istui saunan jälkeen laiturilla ja uitti varpaitaan Saimaassa. Hän ihmetteli, miksi Kolarinlahdella liikkui useita pelastuslaitoksen veneitä.

Kuittinen etsi internetistä tietoa ja löysi ilmoituksen tapahtuneesta öljyvahingosta.

Kemira Chemicalsin Joutsenon tehdasalueella olevalta FC Powerin vetyvoimalaitokselta valui maanantaina 2. toukokuuta noin tuhat litraa turbiinin voiteluöljyä lattialle ja viemärin kautta järveen.

Verkkosivusto Tilannehuoneen mukaan hätäkeskus kirjasi ilmoituksen Joutsenon öljyonnettomuudesta kello 15.33.

 

Onnettomuuspaikalle saapui pelastuslaitoksen miehiä sekä aluksia Lappeenrannasta ja Joutsenosta. Öljyntorjuntapuomeilla pyrittiin rajaamaan öljyn leviäminen.

Koska onnettomuuspaikan lähellä oli rantoja, öljyn leviämistä niille ei ehditty kokonaan estää. Esimerkiksi Kolarinlahden rannasta niitettiin öljyn tahrimia kaisloja.

— Isoilta vahingoilta vältyttiin nopeiden toimien ansiosta, arvioi ympäristötarkastaja Päivi Uski Lappeenrannan seudun ympäristötoimesta.

Hänen mukaansa Saimaaseen päässyt öljy aiheutti paikallisesti merkittävän onnettomuuden. Öljyn tuhrimilla alueilla kehotettiin välttämään uimista ja järviveden käyttöä pesu- tai saunavetenä.

 

Tiistaista lähtien öljyä kerättiin pois öljyntorjunta-aluksella ja imettiin imuautolla veden pinnasta. Öljyistä kaislikkoa niitettiin pois Kolarinlahdelta, jotta linnut eivät pesisi siellä.

Pelastuslaitoksen palomiehet ja vapaaehtoiset palokuntalaiset tarkastivat rantoja.

Perjantaina ja sunnuntaina Rajavartiolaitoksen valvontalentokone lensi onnettomuuspaikan ja sen lähialueiden yllä.

Ihan kaikkea öljyä ei saatu pois.

— Perjantaiaamuna selvisi, että öljyä oli kulkenut pinnan alla virtausten mukana Hinkanrantaan ja Tiurunselälle asti, pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Jani Kanerva sanoo.

Öljykalvo veden pinnalla oli niin ohut, ettei sitä voitu poistaa.

Öljyä on myös haihtunut lämpimän sään ja auringonvalon ansiosta.

 

Pelastuslaitos joutuu yleensä tekemään öljyntorjuntatoimia maalla, kertoo pelastuspäällikkö Ulf Westerstråhle. Jos esimerkiksi polttoainetta kuljettava rekka suistuu tieltä, öljyntorjunnan tavoitteena on estää öljyn kulkeutuminen pohjavesiin.

Torjuntatöihin jouduttiin helmikuussa, kun säiliöauto kaatui Luumäen Kurvilassa, ja maahan valui noin 20 000 litraa biodieseliä.

Veteen öljyä joutuu yleensä silloin, kun tankataan venettä.

Westerstråhlen mukaan pahinta olisi, jos rahtialus ajaisi kiville Saimaalla tai Saimaan kanavassa, ja polttoainetta vuotaisi veteen. Tai jos polttoainetta kuljettava säiliöauto suistuisi tieltä järveen.

Jos rahtialus karahtaisi karikkoon, ja sen polttoainesäiliö alkaisi vuotaa, se voisi aiheuttaa sata kertaa pahemman onnettomuuden kuin FC Powerin voiteluöljypäästö ja laajamittaista vahinkoa, sanoo ympäristöinsinööri Timo Laine Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta (ELY).

ELY pyysi poliisia tutkimaan, onko FC Powerin vuodossa kyse ympäristörikkomuksesta tai –rikoksesta. Rikoskomisario Lasse Hakalan mukaan tutkinta on vasta alussa.

FC Powerin toimitusjohtaja Janne Tynninen sanoo yhtiön tekevän tarvittavat muutokset, kun selviää minkä vuoksi öljyä pääsi vesistöön.

— Varmistamme korjaavilla toimenpiteillä, että tämä ei tapahdu uudestaan.

 

Öljyn valuminen veteen tuotantolaitokselta on Suomen ympäristökeskuksen tarkastajan Jouko Pirttijärven mukaan harvinaista. Sen ei pitänyt olla mahdollista Joutsenossakaan.

— Öljyä ei pitäisi päästä yhtään veteen. Se vaikuttaa veden eliöihin: pohjakasvillisuuteen ja kaloihin. Ennallistaminen on haasteellista.

Sellaisia onnettomuuksia ei välttämättä tapahdu Suomessa joka vuosi.

Tosin ennen Joutsenoa samankaltainen onnettomuus tapahtui edellisellä viikolla Heinolassa. Siellä Stora Enson tehtaalla rikkoutui putki, josta vuoti kymmeniä tuhansia litroja raskasta polttoöljyä maaperään ja satoja litroja Konniveteen.

— Koska tällaisia onnettomuuksia sattuu niin harvoin, yritysten varautuminen niihin ei välttämättä ole hirveän aktiivista, Pirttijärvi sanoo.

Yritykset maksavat korvauksia ympäristövahingosta yleensä vapaaehtoisesti, sillä korvaaminen perustuu ympäristövahinkolakiin, kertoo Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.

— Virkistyskäyttöhaitasta maksetaan korvausta yleensä satoja euroja tai korkeintaan pari, kolmetuhatta euroa.

Jos osapuolet ovat erimielisiä korvauksen määrästä, pitää nosta kanne käräjäoikeudessa.

Määtän mukaan kansalaisten intoa nostaa kanne yrityksiä vastaan oikeudessa hillitsee se, että jutun hävinnyt joutuu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Kyse voi olla jopa kymmenistä tuhansista euroista.

FC Power on saanut muutamia korvausvaatimuksia, jotka se käsittelee, kun asian tutkinta on valmistunut.

 

Marjo Kuittinen on ollut yhteydessä FC Powerin toimitusjohtajaan ja Etelä-Karjalan pelastuslaitokseen onnettomuuden vuoksi.

Hän on pettynyt yhtiön ja viranomaisten toimintaan ja epäilee, että kansalaisilta salataan tietoa.

— Öljyntorjuntaa tehtiin reippaasti pari päivää. Sen jälkeen öljyn siivous jätettiin luonnon ja ranta-asukkaiden vastuulle.

Kuittisen mielestä öljyntorjuntavälineiden poistaminen on viivästynyt kohtuuttomasti.

Jouko Pirttijärvi vakuuttaa, että viranomaiset ovat tehneet oikeita asioita.

— Ei tällaista vahinkoa voi päivässä siivota.

Pelastuslaitos ja ympäristötoimi sanovat, että ne ovat tiedottaneet aina, kun on ollut jotain uutta kerrottavaa. Pelastuslaitoksen paperinen tiedote jaettiin 50:een lähialueen vakituisesti asuttuun taloon ja 300 mökkiin. Myös FC Power jakoi tiedotteen.

Noin kymmenen ihmistä on hakenut Joutsenon pelastuslaitokselta imeytysmattoa omien rantojensa suojaamiseen.

 

 

FC Power ja sen palkkaama ympäristökonsultti ovat laatineet suunnitelman siitä, miten öljyntorjuntapuomit ja imeytysmakkarat sekä -liinat poistetaan järvestä. Purkutoimet alkoivat perjantaina.

— Niitä on useita kilometrejä vedessä. Poistossa on oltava huolellinen, ettei paikkoja tahrita uudestaan, Kanerva kertoo.

 

Toukokuun alun jälkeen Marjo Kuittinen ei ole lämmittänyt rantasaunaansa. Hän ei ole päässyt kalastamaankaan, sillä öljyntorjuntapuomit ja imeytysmakkarat estävät veneellä liikkumisen Kolarinlahdella.

Punaiset öljyntorjuntapuomit ja valkoiset imeytyspuomit raidoittavat lahtea kolmisen viikkoa onnettomuuden jälkeen. Veden pinnalla näkyy ohut öljykerros.

— Ei tulisi mielenkään mennä uimaan, Kuittinen huokaa.

 

Onnettomuuksia on vaikea vertailla

Suomen ympäristökeskus on kartoittanut Suomessa vuosina 2000—2012 tapahtuneita ympäristövahinkoja. Yleisimpiä syitä vahinkoihin olivat erilaiset tekniset viat, kuten säiliöiden rakenteiden, putkistojen tai muiden laitteiden pettäminen.

Muiden kuin öljyvahinkojen syynä oli usein inhimillinen erehdys, esimerkiksi kemikaalirekan suistuminen tieltä.

Suomessa on vältytty suurilta ja äkillisiltä ympäristöonnettomuuksilta. Kemikaalionnettomuuksien ja -päästöjen vaikutus on ollut Suomessa ympäristökeskuksen mukaan lähinnä paikallista ja tilapäistä.

 

Ympäristökeskus on jaotellut ympäristövahingot lieviin, huomattaviin ja vakaviin.

Huomattavia ympäristövahinkoja tapahtuu vuosittain muutama. Sellaisia on sattunut myös Etelä-Karjalassa.

Kesällä 2003 UPM:n Kaukaan sellutehtaan ylösajon yhteydessä mustalipeä kuohui ja vettä jouduttiin ajamaan puhdistamon kautta Saimaaseen. Päästöjen vuoksi pintavesi sameutui, tummui, haisi sekä vaahtosi. Kaloja kuoli ja rantoja asetettiin uimakieltoon.

Ympäristökeskuksen raportissa vahinko luokiteltiin vakavaksi, sen kustannukset arvioitiin 950 000 euroksi.

 

Joulukuussa 2010 Kaukaan sellutehtaan käynnistyksen yhteydessä Saimaaseen pääsi suopaa ja mustalipeää yhdeksän tunnin ajan. Yhtiön mukaan pahimmalta vältyttiin, koska vuoden 2003 onnettomuuden jälkeen turva- ja varotoimia parannettiin.

Ympäristökeskuksen mukaan inhimillisestä erehdyksestä johtunut onnettomuus oli huomattava.

Myös muilla Etelä-Karjalan tehtailla on sattunut vuotoja. Elokuussa 2014 Fazerin Lappeenrannan makeistehtaalta valui 55 000 kiloa, kaksi säiliöautollista, hapanta inverttisokeriliuosta viemäriin. Sokeriliuos kuormitti jätevedenpuhdistamoa.

Syyskuussa 2014 Stora Enson Imatran tehtaalta pääsi lipeää Saimaaseen. Yhtiön mukaan sellutehtaan käynnistyksessä sattui häiriö. Pesulipeää vuoti pihalle ja sieltä sadevesiviemärin kautta järveen.|

Kirjoittaja:
Terhi Kinnunen