Onnellinen ottopoika

Pentti Hotin elämän alkuvaiheet ovat kuin sadusta tai Suomi-filmistä. Nyt hän on menneisyytensä kanssa sinut.

Riina Nokso-Koivisto

Paksun paperinivaskan päälle oli isketty punainen leima: salainen. Kun Pentti Hotti sai käteensä huostaanottoaan ja adoptiotaan koskevat, vuosikymmeniä vanhat paperit, hänen omaan taustaansa liittyvä salaisuuksien vyyhti alkoi purkautua.

— Selvitystyö kesti melkein kaksi vuotta ja aina välillä tuntui, että seinä oli tullut vastaan. Kun kovalla työllä sain käsiini asiakirjoja, sisältö oli joskus sellaista, että itketti ja teki mieli repiä paperit.

 

Niin kuin monet muut lappeenrantalaiset, Pentti Hotti syntyi Linnoituksen synnytyssairaalassa. Paljon muuta tavanomaista hänen syntymäänsä ei liitykään.

Pentti Hotin biologinen äiti Aila oli sirkuksessa esiintyvä notkea käärmenainen, joka oli viimeisillään raskaana kiertueen saapuessa Lappeenrantaan. Sirkus ei jäänyt odottelemaan nuorta äitiä ja vastasyntynyttä vauvaa, vaan jatkoi matkaansa.

— Koska äidillä ei ollut paikkaa minne mennä, meidät sijoitettiin Mäntylän vanhainkotiin, Hotti kertoo.

Naimattomalle ja rahattomalle nuorelle naiselle oli selvää, että hänen olisi luovuttava vauvasta. Hän puhui asiasta muun muassa Sylvi Hotille, joka työskenteli puutarhurina lähellä sijaitsevassa Paraisten kalkkivuoritehtaan puutarhassa.

Nelikymppinen Sylvi oli miehensä Toivon kanssa jäänyt lapsettomaksi, joten Pentti-vauva olisi perheeseen enemmän kuin tervetullut.

Pelastakaa lapset ry laittoi asian vireille, mutta adoptioprosessi veisi aikansa. Ensin oli muun muassa otettava yhteys vauvan isään ja saatava tämän suostumus.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut mutkitta. Biologinen äiti ei malttanut odotella, vaan lähti omille teilleen jättäen vauvan heitteille.

— Ikävä kyllä hän jätti minut juoppoperheeseen, jossa naapurin mukaan itkin yöt läpeensä. Sosiaaliviranomaisten saapuessa olin aliravittu ja huonosti hoidettu.

Kun adoptio vihdoin toteutui, rötöksiin syyllistynyt Aila allekirjoitti paperit kuopiolaisessa vankilassa. 

 

Sylvi ja Toivo Hotti olivat kunnon väkeä. He tarjosivat Pentille turvallisen ja rakastavan kodin Lappeenrannan Kuusimäessä. Adoptiosta Pentille ei kerrottu.

— Naapurin pennut kuitenkin huutelivat, että äpärä ja ottolapsi. Silloin en ymmärtänyt, mistä he puhuivat.

Perhe muutti vanhan Viipurintien varteen Kalliokoskelle, jonne Sylvi Hotti perusti oman puutarhan. Vasta jälkikäteen Pentti Hotti on ymmärtänyt, että muuttaminen oli myös keino suojella häntä.

— Kalliokoskella kukaan ei tiennyt taustaani, vaan olin kaikille Hotin poika.

 

Arki oli mukavaa ja työteliästä. Pentti auttoi äitiä puutarhan töissä muun muassa kuljettamalla mopolla kasviksia ja vihanneksia lappeenrantalaisiin ravintoloihin, kuten Casa Nostraan ja Patriaan.

Mahdolliset koulukiusaajat Pentti piti loitolla harrastamalla painonnostoa, judoa ja nyrkkeilyä.

Ainoa asia, joka Pentiltä puuttui, olivat sisarukset. Tuntui haikealta, kun kaikilla kavereilla oli siskoja ja veljiä.

— Olisinpa silloin tiennyt, että kyllä minullakin oli sisaruksia.

15-vuotiaana Pentti törmäsi vahingossa adoptiotodistukseensa. Vaikka järkytyksen täytyi olla iso, Pentti ei muista, että tieto olisi mullistanut hänen elämäänsä. Välit äidin ja isän kanssa pysyivät hyvinä ja läheisinä, mutta asiaa ei silti käsitelty.

 

Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin Pentillä heräsi jo nuorena. Isä Toivo työskenteli Paraisten kalkkivuori -yhtiön tehtaalla ja oli duunari, ay-mies ja demari. 18-vuotiaana Pentti meni katsomaan sekä kommunistien että työväenyhdistyksen vappumarsseja päättääkseen, kumpaan liittyisi. Jälkimmäinen vei voiton.

Vaikka Hotti on joutunut kokemaan kunnallispolitiikassa nousut ja laskut, hän jaksoi hoitaa erilaisia luottamustehtäviä yli 30 vuotta.

— Politiikka on ihan oma maailmansa, joka vaatii kyllä paksua nahkaa.

Parhaiten Pentti Hotti tunnetaan kuitenkin Lappeenrannan kaupungintalon vastaavana virastomestarina. Hänet valittiin kaupungintalon vahtimestariksi 33 vuotta sitten jo ennen kuin talo oli edes valmistunut.

Konsertti- ja kokouskeskuksen sijoittaminen samaan rakennukseen kaupungin virastojen kanssa oli tuolloin poikkeuksellista. Pentti Hotin ja hänen esimiehensä Pekka Kaarnan tehtäväksi jäi miettiä, miten eri tehtävät, kuten Lappeenranta-salin vuokraaminen ja lukuisat muut asiat saadaan käytännössä sujumaan.

— Se oli kiinnostavaa aikaa. Käytännössä loimme oman tehtävänkuvamme.

 

Virastomestari on vuosikymmenien varrella nähnyt yhtä sun toista. Kuten kuusi vuotta sitten, kun Putin saapui Lappeenrantaan innovaatiofoorumiin.

— Putinilla oli jämäkkä kädenpuristus, Hotti muistelee.

Erään kerran presidentin kanslian turvallisuuspäällikkö soitti Hotille, voisiko tämä presidentti Mauno Koiviston epävirallisella vierailulla esitellä presidentille kaupungintaloa ja tarjota kahvit. Kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi olisi halunnut liittyä seuraan, mutta turvallisuuspäälliköltä tuli tiukka kielto. Koska kyseessä ei ollut virallinen vierailu, vain Hotti saisi olla paikalla.

— Meillä oli Koiviston kanssa oikein mukavaa, Hotti kertoo hymyillen.

Kun Pentti Hotti jää vuoden lopussa eläkkeelle, hän voi muistella työvuosiaan hyvillä mielin. Myös henkilökohtaisen menneisyyden suhteen hänellä on nykyisin rauha.

Parikymmentä vuotta sitten Hotti alkoi tuntea tarvetta saada tietoa omasta taustastaan. Kun tutkimustyö tuotti viimein tuloksia, selvisi, että sekä isä että äiti olivat yhä elossa.

Lisäksi kävi ilmi, että Pentillä oli isän puolelta kolme siskoa ja veli, jotka asuvat Oulun lähistöllä. Ensimmäinen puhelu Paula-siskon kanssa oli tunteikas.

— Itkimme kumpikin niin, ettei puhumisesta tullut mitään.

Myös äidin puolelta Pentillä on sisko. Hänkään ei varttunut Aila-äidin hoivissa, vaan kasvattiperheessä.

Sisaruksiin tutustuminen on ollut ilo, vaikka yhteyksiä ei pidetäkään kovin tiiviisti.

— Totta kai se vaikuttaa ratkaisevasti, että emme ole varttuneet yhdessä. Ei läheisyys tuosta vain synny.

 

Isänsä Pentti tapasi kolme kertaa.

— Kun isä makasi sairaalassa, pyysin häneltä vielä dna-testiä ollakseni täysin varma asiasta. Sairaanhoitajan mielestä testi oli tosin tarpeeton, koska olimme kuulemma niin samannäköisiä.

Testitulos varmisti, että Olavi oli Pentin biologinen isä.

Äidin kanssa Pentti puhui vain kerran puhelimessa, kun tämä soitti pojalleen pyytääkseen rahaa. Biologisen äidin tausta kuitenkin kiinnostaa. Äiti ja isoäiti olivat Petsamon kolttasaamelaisia.

— Seuraan tiiviisti saamelaisten asioita. Jos olisin nuorempi, ryhtyisin varmasti opiskelemaan saamen kieltä.

 

Adoptiota Pentti Hotti pitää yhtenä elämänsä onnekkaimmista asioista: se tarjosi lähtökohdan hyvään elämään.

Toinen suuri onnen aihe on oma perhe, johon kuuluvat vaimo, kaksi aikuista lasta ja seitsemän lastenlasta. Pentti Hotin omalla tyttärellä ja pojalla on yhteensä viisi lasta, vaimon puolelta lastenlapsia on kaksi.

— He kaikki tuntuvat yhtä rakkailta ja huutavat samalla tavoin pappaa.

 

 

Pentti Hotti ja Lappeenrannan Pelastakaa lapset ry järjestävät Lappeenranta-salissa 12.8. hyväntekeväisyyskonsertin, jonka tuotto ohjataan lappeenrantalaisten lasten urheilu- ja kulttuuriharrastuksiin.

Pentti Hotti

Syntynyt 4.5.1953 Lappeenrannassa.

Lappeenrannan kaupungintalon vastaava virastomestari, jää eläkkeelle vuoden lopussa.

Perhe: vaimo Lea-Marita, 2 aikuista lasta, 5 biologista lastenlasta ja 2 lastenlasta vaimon puolelta.

Harrastaa vaeltamista, sulkapalloa ja laulamista, etenkin karaokea.

Oli pitkään Lappeenrannan kunnallispolitiikassa mukana ensin SDP:n, sitten Myön edustajana. Nyt luopunut politiikasta.

Rakastaa lähimmäisiä.

Inhoaa välinpitämättömiä ja itsekkäitä ihmisiä.

Ihmettelee ihmisen raakuutta ja julmuutta.

 

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto