Teksi Kaisa Juntunen, kuvat ES-arkisto ja Kai Skyttä
Montussa toisensa kohtasivat eronneet ja karanneet. Tanssiravintolaa kutsuttiin myös Lapioklubiksi, ja sanottiin, että siellä käyvät hutut ja tutsut.
— Intohimoisia tapahtumia riitti. Se oli hyvässä mielessä pahamaineinen paikka, nauraa Pertti Timonen, Etelä-Karjalan osuuskaupan entinen ravintola- ja hotellipuolen toimialajohtaja.
Timosen mukaan paikalla meni pitkään todella hyvin tanssiravintolaindeksin mukaan: kun laskettiin sisäänmenevien sinkkujen määrä suhteessa ulospoistuviin pareihin, suhdeluku oli kohdillaan.
Kun Helsingissä avattiin Kymppikerros hotelli Vaakunan yläkertaan, niin Timoselta kysyttiin, että onko se muuttanut sinne.
— Kysyin, että ai mikä se, niin minulle vastattiin, että synti. Tietty syntisyys pitää iltaravintolassa olla, että ihmiset käy.
Monttu-juttuun oli vaikea saada haastateltavia omalla nimellään ja naamallaan. Mistä se kertoo?
— Ilmeisesti liikutaan jollakin positiivisen harmaan alueella aikuisten yöelämämaailmassa, Timonen muotoilee.
Timosen mukaan aktiivinen seuranhaku oli Montun juttu.
— Toki oli erikseen tanssikansa, joka tuli hiki hatussa humppaamaan.
Monrepos avattiin vuonna 1995. Se on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tanssiravintoloista.
— Jos kyseessä olisi keihäänheitto, Monttu olisi tehnyt yhden Suomen ennätyksen, Timonen vertaa.
Ravintolatoiminta alkoi samoissa tiloissa vuonna 1982, jolloin Lappeenrannan Työväenyhdistyksen kiinteistö valmistui Oksasenkadulle. Yhdistys pyöritti ravintola Torikellaria vuoteen 1990, jolloin Etelä-Karjalan Osuuskauppa osti liiketoiminnan ja vuokrasi tilat.
— Monrepos oli meikäläisen ajatus. Olin katsonut ravintolan elämää, ja tuli mieleen, että siinä olisi paikka keskittyä aikuisten tanssiravintolaan. Nimeksi valikoitui Monrepos, joka kertoo paljon liikeideasta.
Torikellarissa oli saanut lounasta päivällä ja ruokaa myös illalla. Monrepos jatkoi aluksi samalla linjalla.
— 1990-luvun lopulla päätimme keskittyä olennaiseen. Kun paikka pyhitettiin tanssiravintolaksi, sen luonne kirkastui ja alkoi uusi nousu.
1990-luvun lamavuosienkin aikaan Montulla meni hyvin. Firmat käyttivät ahkerasti iltaravintolapalveluita asiakkaidensa kestitykseen.
— Oli huisketta ja vilinää. Yksikin yrittäjä kehui, kuinka Helsingistä tulleet vieraat viihtyivät. Kaveri totesi, että paikka on maineensa veroinen, kun kolme kertaa piti mennä keittiön puolelle innokkaita tanssittajia karkuun.
Viimeiset vuodet ovat olleet Montulle vaikeita, sillä elävän musiikin varassa toimivan tanssiravintolan pyörittäminen on kallista. Kun asiakkaita alkoi käydä entistä vähemmän, arkiaukioloista piti luopua.
— Jos tulos kertyy vain kahdesta viikonlopun aamuyöstä, on se taloudellisesti vaikea yhtälö. Arki-iltoina pitäisi olla toimintaa. Firmat vieraineen olivat arki-iltojen elossa pitävä voima, eivätkä illanvietot Montun kaltaisissa paikoissa kuulu enää yrityskulttuurin.
Viikonloppumeiningit eivät riittäneet, vaikka asiakaskuntaa yritettiin laajentaa tuomalla estradille Popedan kaltaisia bändejä.
— Iltaravintola on oman aikansa vanki. Se on hyvin suosittu, kun tietty asiakaskunta käy. Kun asiakkaat ikääntyvät, pitää muuttaa liikeideaa, Timonen sanoo.
Vapuanaatton jälkeen Monttu hiljenee. Toukokuun 2016 aikana sen paikalla aloittaa karaokeravintola Las Palmas. Uuteen ravintolaan jää Montun muistelunurkkaus.