Sari Pullinen
Imatran kartassa lukee Ukonniemi, mutta kaikki puhuvat Ukoskasta. Muistaneeko kovinkaan moni, että kaupunginosa on virallisesti nimeltään Saimaanranta? Lempeenlietekin on taipunut Lempukaksi ja Hosseinlahti Hossukaksi.
Imatra-nimen alkuperä ei ole saamen kielen vettä tarkoittavassa imandra-sanassa, vaikka niin yhä väitetään.
— Kiinnostavaa on, miten laajasti tämä virheellinen selitys on levinnyt. Valitettavasti sitä kerrotaan totena edelleen, sanoo Tainionkoskella nuoruutensa viettänyt ja juuri filosofian maisteriksi valmistunut Petra Saarnisto.
Hän teki pro gradu -työnsä kotiseutunsa paikannimistöstä ja siitä, miten ihmiset ajattelevat nimien syntyneen.
Saarnistokaan ei saanut selville Imatra-nimen alkuperää, mutta Viljo Nissilän vuonna 1939 esittämän ehdotuksen hän osoittaa vääräksi. Nimi Imatra esiintyy jo 1500-luvun kartoissa. Ennen kuin Imatran kauppala vuonna 1948 perustettiin, Imatrana tunnettiin Vuoksen isoin koski.
Itä-Suomi ei ole kiitollista tutkimusaluetta nimistöntutkijalle. Etelä-Karjalan nimistöä on tutkittu vain vähän, ja esimerkiksi 1700-luvun kartoissa on valkoinen läntti siinä kohtaa, missä nykyinen Imatra sijaitsee.
— Vanhin lähteeni oli isojaon kartta 1830-luvulta, mutta siinäkin oli vain viljelysnimiä, Saarnisto kertoo.
Saarniston tutkima Tainionkoski on vanhempien imatralaisten mielestä isompi kuin nuorempien. Virallisesti Tainionkosken kirkko ja seurakuntakeskus kuuluvat Ritikankoskeen ja Niskalampi Tainionkoskeen.
— Viralliset määritelmät ja ihmisten käsitykset ovat keskenään erilaiset, Saarnisto huomasi.
Asomäen ja Asemäen nimen kahtalaisuus on aina mietityttänyt Saarnistoa, joten hän lähti innoissaan selvittämään, kumpi on vanhempi. Mutta sen sijaan, että olisi saanut siitä selvän, hän löysikin 1800-luvun kartoista vielä kaksi muotoa lisää: Asimäki ja Asumäki. Niistä vain Asomäkeä ei ole 1800-luvun kartoissa.
Tarinallisia selityksiä nimille ei haastateltavilta juuri kertynyt.
— Ehkei nykyihmisillä ole enää paikallistarinoita eikä kertomusperinnettä, Saarnisto otaksuu.
Hän aloitti tutkimuksensa kaksi vuotta sitten haastatellen muutaman hengen ryhmiä.
Verkossa hän pyysi lisää ajatuksia siitä, mistä eri paikannimet tulevat. Vastaajia oli yhteensä nelisenkymmentä. Yleinen vastaus oli, ettei tuttuja nimiä tule miettineeksi sen tarkemmin.
— Itse olen ihmetellyt Lempeenliete-nimeä. Siinä tuntuisi olevan lempeä-sana, mutta kielitieteellisesti siinä ei ole järkeä. Liete tarkoittaa hiekkarantaa. Myös Immalanjärvellä on uimaranta, jonka nimi on Liete, joten hiekkaranta-merkitys saa sieltäkin tukea.
Imatrankosken Kulmat-nimi kiehtoo Saarnistoa.
— Se ei koskaan esiinny perusmuodossa, vaan aina taivutettuna: mennään Kulmille. Se ei tosin ole mitenkään erikoista, sillä paikannimillä on yleensäkin taipumus esiintyä vain taivutettuna. Koska tätäkään nimeä ei ole kartassa, perusmuotoa ei tarvita missään.
Mustalampi on Saarnistolle merkityksellinen paikka.
— Vaikka nimi sinällään ei ole kovin kaunis, se kaunistuu hyvistä muistoista.
Saarnisto asuu tällä hetkellä Helsingin Roihuvuoressa. Siellä katujen nimet on annettu satujen mukaan. Hän tekee parhaillaan konsulttityötä Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle selvittäen Malmin lentokentän vanhoja paikannimiä.