Anssi Silvennoinen
Tuhannet nastakengät lennättivät mutaa Jukolan viestin kilpailukeskuksessa sunnuntaiaamun yhteislähdöissä. Edellisillan kaltaista otsalamppujen valomatoa ei sentään päivänvalossa syntynyt, kun Jukolan viestin nykyisenlaiseksi jättiläiseksi paisuttaneet kuntosuunnistajat ampaisivat porukalla metsään.
Tamperelainen Koovee oli voittanut Jukolan viestin kaksi tuntia aiemmin, ja suunnistajia saapui edelleen maaliin tasaisena virtana. Kannustushuudot huuhtelevat happoja pohkeista, kun kuraiset pihkaniskat ylittivät maalisuoralle johtavaa siltaa samalla, kun yhteislähtijät tömistivät sen ali.
Tunnelma oli leppoisa ja aavistuksen riehakas.
-Hyvä hyvä! Hiton hyvältä näyttää. Tule nyt silti nopeasti pois sieltä, siellä suunnistetaan.
-Painaa painaa, jaksaa jaksaa. Ota kunnon loppukiri, vaikkei jaksaisikaan.
Kannustusjoukkoihin oli liittynyt myös kotkalainen Sami Eerola, joka oli keskiyöllä huitaissut ykkösosuuden Pernoon Rajamiesten riveissä.
Eerola tsemppasi ohi ravannutta hyvää ystäväänsä, Kymin Suunnistajien ankkuria Jarno Saarelaa.
-Töissä tuli puhetta, mitä kannustushuutoja voisi huudella. Nyt ne ovat käytössä. Jukolassa ei olla liian vakavina, Eerola kertoi.
Sade ei ollut haitannut Eerolaa metsässä ollenkaan.
-Kokemus oli märkä, mutta oikein hieno.
Vesa ja Markus Saramäki lietsoivat Harri Saramäkeen lisää energiaa, kun tämä oli viimeistelemässä Team Spiritual Saramäkien joukkueen kuutososuutta.
-Meillä on sukujoukkue, seitsemän Saramäkeä ikähaitarilla 27-60 vuotta. Suunnistus on ollut suvussamme kuningaslaji, Vesa Saramäki kertoi.
Enonkoskelta lähtöisin olevat Saramäet osallistuivat Jukolaan yhteisjoukkueella jo viitisentoista vuotta sitten. Sukujoukkueella oli pieni tauko, kunnes perinne herätettiin jälleen henkiin.
Nykykokoonpanolle Jukola oli viides.
-Olemme menneet pelikirjan mukaisesti. Suunnistamisemme on dynaamista ja nousujohteista. Hauskanpito on meille täällä tärkeintä, Markus Saramäki sanoi.
Lappee-Jukolaan osallistui 3?094 joukkuetta 25 eri maasta. Venäjältä paikalle saapui 58 joukkuetta, joista Aleksei Yaganov toi pietarilaisen White Nightsin maaliin sijalla 162.
Joukkueessa oli suunnistajia 16-vuotiaasta 45-vuotiaaseen.
-Tykkään suunnistuksesta ja harrastan lajia joka viikonloppu, tai niin usein kuin yliopisto-opiskelun lomassa ehdin. Jukola on yksi maailman hienoimmista urheilutapahtumista. Yritämme osallistua tänne joka vuosi. Tänä vuonna se oli helppoa, koska kisa oli niin lähellä kotikaupunkiani, Yaganov kertoi.
Yaganov, 21, tutustui ensimmäisen kerran Jukolan taikayöhön Kytäjällä vuonna 2010, jolloin hän oli vasta aloittanut suunnistuksen.
-En ollut silloin vielä kovin hyvä suunnistamaan ja juoksin lyhyimmän osuuden, mutta se oli silti ihan hullua. Nyt olen vahvempi ja painelin ankkurina.
Helsingin Suunnistajien kahdeksannen joukkueen jäsenet purkivat leiriään portin tuntumassa puoli yhdentoista tienoilla. Jukolan viestin maali sulkeutui vasta kolmelta, mutta helsinkiläisjoukkue oli saanut oman urakkansa pakettiin jo ajat sitten.
Telttojen pakkaus sujui hyvillä fiiliksillä, sillä ryhmän loppusijoitus oli 157:s.
-Kutsumme itseämme kehäraakeiksi. Olemme suunnistaneet tällä porukalla suunnilleen kymmenen vuotta. Tämä oli toistaiseksi paras sijoituksemme, Mikko Savelainen kertoi.
Joukkue uskoi, että Lappee-Jukola jää mieleen paitsi loppusijoituksesta myös säästä. Oman osuuden odottelu synkän ja myrskyisän yön aikana oli omanlaisensa elämys.
-Ensimmäistä kertaa koskaan mietin teltassa maatessani, että en perhana tuonne kyllä mene. Lähdössä vielä ajattelin, että tämän porukan kanssa en suunnista enää ikinä. Eiköhän viimeistään tuossa automatkalla joku sano ääneen, että eiköhän mennä ensi vuonna Joensuun Jukolaan.