Uutisen takaa. Kaupunki ulkoistaa itseään

Lappeenranta on siirtänyt liikuntapaikkojen hoitoa seuroille. Muukon ampuma- ja motocrossradalla tuli seinä vastaan, kun seurat pitävät esitystä kohtuuttomana taloudellisena riskinä.

Vesa Salminen

Lappeenranta on ulkoistanut liikuntapaikkojen hoitoa pikku hiljaa. Sovussa siihen asti, kunnes Muukon ampuma- ja motocrossrataa käyttävät seurat lukivat kaupungin verkkosivuilla olevasta laskurista:

”Jos seurat ottavat ratojen hoidon vastuulleen, niillä säilyy edelleen motocrossrata ja luotiaseradat käytössä Muukossa. Muussa tapauksessa radat suljetaan ja puretaan.”

Kaksitoista Muukossa toimivaa seuraa moottoriurheilijoista ampujiin, metsästäjiin ja reserviläisiin närkästyi niin, että laati kitkerän vastalauseen, joka lähetettiin virkamiehille, poliitikoille ja Etelä-Saimaalle. Niiden mielestä kyseessä on uhkaus, mikä on oikea tulkinta. Se on myös kaukana hyvästä hallintotavasta, varsinkin kun seuroihin ei ennen tätä viikkoa oltu missään yhteydessä.

Seurojen mukaan ratojen omistaminen olisi kohtuuton taloudellinen riski ja johtaisi moninkertaisiin jäsenmaksuihin.

Lappeenranta maksaa kuluina ja seurojen avustuksina Muukon ylläpidosta 30 000 euroa vuodessa. Suurin peikko seuroille on lupaehtojen vaatima maaperän puhdistus, johon pitää löytyä 170 000 euroa seuraavan kerran vuonna 2021.

Liikuntatoimenjohtaja Ilkka Oksman on saanut tämän viikon sammutella tulipaloja, koska laskurin teksti on kuulemma valmisteluvaiheessa sinne jäänyt virhe. Ratoja ei ulkoisteta pakolla eikä lopeteta, liikuntatoimi vakuuttaa.

Maanantaina kokoontuva kaupunginvaltuusto saa sen sijaan esityksen, jonka mukaan Muukon ratojen käytöstä aletaan periä maksu, kuten muilla liikuntapaikoilla tehdään. Paitsi ei hiihtoladuilla, ulkokentillä, urheilukentillä, pururadoilla, Myllysaaressa…

Säästösumma on esityksessä Muukon kohdalla edelleen 30 000 euroa.

Liikuntapaikkojen hoidattaminen ulkopuolisilla tarkoitti pitkään kenttien aurausta ja latujen vetämistä maaseutualueilla isäntien traktoreilla ja kelkoilla. Seuraava harppaus oli, kun Lappeenranta alkoi pönkittää yksityisiä hallihankkeita ostamalla suurilla summilla käyttöaikaa ja sitoutumalla sopimuksiin pitkiksi ajoiksi.

Niin rakennettiin Kisapuiston kolmas jäähalli ja Huhtiniemen salibandyareena. Huhtiniemen tennishallin rakennuttanutta yhtiötä tuettiin suoraan 300 000 eurolla, jotta Linnoituksen vanha halli saatiin kulttuurikäyttöön. Holiday Clubin jäähallin Lappeenranta maksoi itse.

Seuraava askel otettiin, kun Pallon liikuntahallia alkoi siivota Lappeenrannan Namika, Muukon kartingrata siirtyi Lappeenrannan urheiluautoilijoille ja Kimpisen tenniskentät Lappeenrannan tennisseuran hoitoon.

Tavoitteena ovat säästöt palkoissa ja ylläpidossa, ei toiminnan tehostaminen. Säästövelvoite tulee kaupungintalon ylimmistä kerroksista, kun laskuri raksuttaa budjetista puuttuvia euroja.

Maanantaina Lappeenrannan valtuustossa kuullaan, mikä on kaupungin ylimmän päättäjän kanta säästöihin ja miten se arvottaa ne. Selkänojakseen kaupungin johto velvoitti eri hallinnonaloja listaamaan sopivat säästökohteet.

Missä kulkee raja liikuntapuolella? Voisiko Kimpinen olla Lappeenrannan Urheilu-Miesten, Kisapuisto SaiPan ja uimahalli Lappeenrannan uimareiden hoidossa? Ei voi, koska niiden ylläpito maksaa satoja tuhansia euroja vuodessa.

Kaupunki ei voi ulkoistaa kaikkia velvollisuuksiaan. Veroille pitää myös liikkujan saada vastinetta jo ennen kuin hän ei enää liiku. Kukaan ei halua asua sellaisessa kaupungissa, jossa ei tehdä mitään muuta kuin hoidetaan sairaita ja lapsia.

Uusi liikuntalaki kannustaa kaikkeen hyvään, mutta ulkoistuksia ja liikuntapaikkojen lopetuksia vastaan taisteleva ei saa siitä selkänojaa. Avainsana laissa on tasapuolisuus, mutta kaikkia kuntalaisia kohdeltaisiin periaatteessa tasapuolisesti silloinkin, jos lopetettaisiin urheiluhalli.

Sen sijaan tasapuolista kohtelua ei ole se, jos tenniskentällä kaupunkilainen pelaa sata prosenttia kalliimmalla hinnalla kuin sitä hoitavan seuran jäsen.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan urheilutoimituksen esimies.

 

Kirjoittaja:
Vesa Salminen