Mattolaituri saa yhä kellua Halkosaaressa

Matonpesu. Lappeenrannan kaupunki on korjannut uhattua laituria. Ympäristötoimi suosittelee mattojenpesua kuivalla maalla.

Kaisa Juntunen

Halkosaaren mattolaituri on kovassa käytössä kauniina kesäpäivinä. Se on saanut kellua paikoillaan, vaikka pari vuotta sitten Lappeenrannan kaupunki uhkasi sulkea laiturin.

— Vasta viime viikolla korjasimme laituria. Uusimme kansilautoja kulkureitillä, kertoo Ilpo Taskinen Lappeenrannan kaupungin teknisestä toimesta.

Taskisen tietojen mukaan laituriin ei kohdistu tällä hetkellä välitöntä purku-uhkaa.

— Se on ihan tyydyttävässä kunnossa, hän luonnehtii.

Kaupunki antaa Halkosaaren laiturin palvella pesijöitä niin kauan, kunnes se rapistuu käyttökelvottomaksi. Ajatuksena on rakentaa tilalle kuivan maan pyykkäyspaikka Myllysaareen.

 

Mattolaiturit ovat osa suomalaista kulttuuriperinnettä, eikä niitä maailmalla näe. Turistit räpsivät kuvia Halkosaaren mattolaiturin meiningistä.

— On eksoottista, että meillä on niin puhtaat vedet, että niissä voi pestä mattoja, toteaa ympäristötarkastaja Sara Piutunen Lappeenrannan kaupungin ympäristötoimesta.

Ympäristöviranomaiset kuitenkin suosittelevat, ettei mattoja pestäisi suoraan järvessä.

— Matot olisi hyvä pestä niin, että jätevedet ohjautuvat viemäriin tai maaperäimeytykseen.

Matonpesu yksittäisellä laiturilla ei ole suuri uhka Pien-Saimaan vedenlaadulle. Lähialueen vedenlaatuun matonpesu kuitenkin vaikuttaa suoraan.

— Vaikka pesuaineet olisivat ympäristöystävällisiä, niillä on vaikutusta. On puhuttu, että mäntysuopa tarttuu kalojen kiduksiin. Myös uimarista tuntuu ikävältä joutua mäntysuopalauttaan, Piutunen sanoo.

 

Mäntysuovan kuormittavuus on ympäristöhallinnon selvityksen mukaan vähäistä. Suopaa enemmän vesistöä kuormittaa mattojen lika.

Matoista irtoaa hiekkaa, savea ja orgaanista ainetta sekä maton kuituja. Pesuvesien ravinnepitoisuudet ovat suuria, ja joissakin pesuvesissä on myös runsaasti bakteereja.

Pesu-urakan jälkeen voi huomata, kuinka vesi näyttää samealta rannassa ja siinä lilluu roskia.

Pahimmassa tapauksessa leväkasvu voi voimistua mattopyykin takia. Haitat ovat sitä suuremmat mitä pienempi vesistö on ja mitä vähemmän vesi virtaa pesupaikan läheisyydessä.

— Meidän jokaisen pitää ottaa ympäristöstä vastuuta. Pienillä teoilla on vaikutusta Pien-Saimaan vedenlaatuun.

Piutunen arvelee, että ihmiset harkitsevat tarkemmin matonpesua omassa mökkirannassa. Pyykkäreitä näkee kuitenkin yhä mökeilläkin.

 

Piutunen ymmärtää hyvin, että ihmiset nauttivat matonpesusta aurinkoisella laiturilla. Pesupaikat ovat hänestä paikallaan, kunhan ne ovat kuivalla maalla.

— Eihän kerrostaloihminen voi omassa kylpyhuoneessa mattoja pestä, eikä kaikilla ole omaa pihaa kuivattamiseen.

Piutunen pohtii, olisiko Halkosaaressa mahdollista rakentaa pesupaikka kuivalle maalle. Pesun jälkeen pyykkäri voisi siirtyä laiturille nauttimaan kesäpäivästä.

Itse Piutunen pesee mattonsa kotona 1950-luvun talon kellarissa.

— Pesen lämpimällä vedellä, mikä lisää tietenkin energiankulutusta, hän kritisoi omia toimiaan.

 

Kesällä 2009 Lappeenrannassa oli vielä kahdeksan mattolaituria. Niiden sulkeminen aiheutti vastarintaa ja adresseja.

Kaupunki luopui laitureista paitsi ympäristövaikutusten myös ylläpitokustannusten vuoksi. Vesi kuluttaa laitureita niin, että niitä piti olla yhtenään korjaamassa.

Maalla sijaitsevat matonpesupaikat ovat kalliita asentaa, mutta niiden ylläpito on helppoa ja halpaa. Betonista ja teräksestä valmistetut maapaikat kestävät sukupolvesta toiseen.

Kuivan maan matonpesupaikkoja Lappeenrannassa on neljä.

Etelä-Karjalan matonpesupaikkoja

Imatra: Rautionkylä, Immalan liete ja muutama mattolaituri Vuoksen varrella.

Lappeenranta: Halkosaari, Huhtiniemi, Joutsenon Likosenlahti, Korkkitehtaanranta ja Sammonlahti.

Lemi: Kirkonkylän mattoranta ja Kuukanniemi.

Luumäki: Lepolan ranta Jurvalassa (Kahvi-Pakarin vieressä) ja Tyynilahti (Ansarin kohdalla).

Parikkala: Keskustassa vierasvenesataman pää, Särkisalmella Rajaniementien varsi, Saaren kirkonkylä ja Niukkalan Tokkarinranta.

Rautjärvi: Silamusjoki Änkilässä, Laikkolampi Laikossa ja Tulilampi Rautjärven Asemanseudulla.

Ruokolahti: Rasilan ranta, Pappilanlahden ranta, Salosaaren ranta (sillan kupeessa), Oritlammen ranta ja Huhtasenkylän koulu.

Savitaipale: Olkkolan ranta.

 

 

Kirjoittaja:
Kaisa Juntunen