Kaksikymmentä vuotta kestävyyttä

Bändi. Stam1na täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Eteläkarjalainen yhtye on yksi suomalaisen raskaan musiikin huipuista, mutta jäsenet tuntevat itsensä edelleen lemiläisiksi.

Stina Kivinen

Hauskuus on pääasia. Se on Stam1na-yhtyeen periaate.

— Emme me tee tätä rahan takia, vaan siksi, että tämä on niin kivaa, kertoo yhtyeen basisti Kai-Pekka Kangasmäki.

Kangasmäki ja laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen pitävät itseään onnekkaina, koska ovat päässeet urallaan näin pitkälle. Mikään ei ole tullut kultalautasella, vaan menestys on kovan työn tulosta.

Stam1naan kuuluvat Hyyrysen ja Kangasmäen lisäksi kitaristi Pekka Olkkonen, kosketinsoittaja Emil Lähteenmäki ja rumpali Teppo Velin.

Lähteenmäki on ainoa, joka ei ole koskaan asunut Lemillä.

Bändi perustettiin vuonna 1996 lemiläisen Tapiola-talon viereisellä urheilukentällä. Juhlakeikat ovat samalla talolla elokuun puolivälissä.

Stam1na on tunnettu siitä, että bändin jäsenet tuovat esille lemiläisyyttään ja eteläkarjalaisuuttaan.

Hyyrynen ja Kangasmäki kertovat, että Lemin mainostaminen tulee tarpeesta antaa jotain takaisin heitä tukeneelle paikalle. Kukaan jäsenistä ei enää asu paikkakunnalla, mutta muusikoiden juuret ovat vahvasti perunapitäjän mullassa kiinni.

— Juuriaan ei voi muuttaa, mutta niistä voi olla ylpeä, sanoo Kangasmäki.

Karjalaisuus on myös selkeä identiteetti, joka muidenkin on helppo ymmärtää ja josta useimmilla on jokin mielikuva.

Kotiseuturakkaus näkyy myös siinä, miten miehet tuovat esille nykyistä asuinpaikkaansa Lappeenrantaa. Molemmat ovat esimerkiksi mukana Eläköön elämä -punkbändissä, jonka kaikki kappaleet kertovat Lucky Monkeys -baarista, tuttavallisemmin Apinasta.

— Apinankin mainostus on osa tätä kotiseuturakkautta. Pitäähän aikuisella miehellä kantapaikka olla, sanoo Hyyrynen.

 

Missä Stam1na on 20 vuoden päästä, sitä ei kukaan osaa sanoa. Jatkaminen vielä vuonna 2036 vaatisi Hyyrysen mukaan mukautumista.

— Joku jäsenistä saattaa vaikka kuolla tässä välissä. Joka tapauksessa olisimme erilaisia ihmisiä, erilainen porukka. Toivottavasti bändi kuitenkin on kasassa.

Miesten unelmat ovat melko yksinkertaisia. Päällimmäisenä on toive, että homma säilyisi hauskana eikä muuttuisi taakaksi. Toinen toive on terveyden säilyminen. Kosketinsoittajaa lääkäri on jo käskenyt lopettamaan moshaamisen.

— Onhan se moshaaminen ihan typerää. Pakko sitä on silti aina tehdä, sanoo Kangasmäki.

Hyyrynen myöntää, että tukanheiluttelu on jo alkanut tuntua niskassa. Hänen mielestään äänihuulten ja niskan kuluminen kuitenkin kuuluvat työhön.

Tulevaisuudelta bändin jäsenet odottavat etenkin Haitille suuntaavaa metalliristeilyä helmikuussa 2017. Risteilyllä Stam1na esiintyy 59 muun metallibändin kanssa.

— Tuntuu silti, että olemme edelleen niitä Lemin tyyppejä, jotka vain yhtäkkiä saavat kutsun johonkin Karibialle, sanoo Kangasmäki.

 

Kirjoittaja:
Stina Kivinen