Categories
Artikkelit

Kolme miestä ja Etelä-Karjala

Elokuva. Ellei Marko Auvinen tee sarjakuvaa, hän tekee elokuvaa. Nyt tekeillä on dokumentti kolmesta eteläkarjalaisesta taiteilijasta.

Sari Pullinen

Elokuvien aiheet kävelevät joskus vastaan. Niin kävi imatralaiselle elokuvantekijälle Marko Auviselle.

Tavattuaan Teatteri Imatran näyttelijän Aki Honkatukian Auvinen tiesi, että tuosta miehestä hän haluaa tehdä dokumenttielokuvan.

Koska kolme henkilöä on paras asetelma, hän otti elokuvaan mukaan vielä kaksi muutakin eteläkarjalaista taiteilijaa, muusikko-näyttelijä Heikki Pöyhiän ja kuvataiteilija Pauli Parkkisen.

Etelä-Karjalan miehet -dokumentin saama apuraha vahvisti uskoa tekemiseen. Useita tunteja materiaalia on jo purkissa, ja kuvaukset jatkuvat.

— Pyrin kuvaamaan paljon. Sen avulla löydän olennaisimman sisällön. En halua menettää mitään tarinan kannalta tärkeää. Varsinaisen asian etsiminen kaikesta materiaalista on ehkä elokuvanteon työläin vaihe, hän miettii.

Joskus parhaat kohdat tallentuvat itsekseen. Kun se tapahtuu, sen kyllä tuntee.

— Minua ovat aina kiinnostaneet hieman erilaiset ja erikoiset henkilöt ja tapahtumat.

Pikkupoikana Puumalassa Auvinen luki lehdestä jutun, joka jätti häneen voimakkaan jäljen: 1880-luvulla sudet söivät lapsia Varsinais-Suomessa. Kun hän valmisti aiheesta elokuvaa kymmenen vuotta sitten, kamerat vietiin näihin nimenomaisiin maisemiin.

Se kuvaa hänen tinkimättömyyttään.

Omien lapsuudenaikaisten piirustusten tutkailu muistutti, että hän on purkanut pelkojaan sarjakuvia piirtämällä.

— Muutama vuosi meni niin, etten koskenutkaan kameraan. Silloin tein jälleen sarjakuvia.

Oma piirrostyyli vakiintui 1990-luvulla. Kuvat ovat pääosin mustavalkoisia ja huumori mustaa.

— Ne eivät ole kauhean myyviä, mutta en tingi tyylistäni.

Kirjastosta löytyy viime marraskuussa julkaistu sarjakuva-albumi Metsän peto.

Itsensä elättäminen taiteilijana Etelä-Karjalassa ei ole aivan helppoa. Auvinen on miettinyt sitäkin, pitäisikö kuvaamisen vain harrastuksena, mutta taideopintojen myötä taiteen tekemisestä tuli työ ja elämäntapa.

— Sen verran minussa on yrittäjävanhempieni verta, että kesäisin pidän kotipaikkakunnallani kirpputoria.

Myös elokuvansa henkilöiltä hän kysyy, miten nämä elättävät itsensä.

Auvinen on tehnyt tähän mennessä noin 30 lyhytelokuvaa, suurimman osan taiteen ja viestinnän opintojensa aikana.

— Langat on pidettävä omissa näpeissä, ja kaikki on varmistettava moneen kertaan. Kuvaan, leikkaan ja äänitän itse. Äänen jälkikäsittelyyn pyydän apua. Kalusto on vanhanpuoleista, mutta näillä mennään.

Draaman kaari tuli opittua koulussa. Se pysyy, vaikka käsikirjoitus ei koskaan toteudukaan siten kuin sen on alun perin suunnitellut.

— On tärkeää kuunnella kuvattavaa. Se vaatii monesti improvisointia.

Tärkeintä on löytää aihe, joka on itsestä kiinnostava. Yleisönkin mieltymyksiä on hyvä seurailla.

Auvinen haluaa itse tehdä toimintapainotteisia dokumentteja. Suomalaisia dokkareita hän moittii tapahtumattomuudesta.

Marko Auvinen

Syntynyt Puumalassa 1972, asuu Imatralla.

Medianomi, valmistuu vuodenvaihteessa kuvataiteilijaksi (ylempi AMK).

Kuvaa Etelä-Karjalan miehet -dokumenttia. Sai hankkeeseen Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston 6 500 euron apurahan.

Oma tuotemerkki Mad Wolf Productions.

Perhe: avopuoliso.

Harrastaa juoksemista ja pyöräilemistä.

 

Kirjoittaja:
Sari Pullinen