Lempeää naurua peilikuvalle

Paikalliset tarinat. Savitaipalelainen huijari, imatralainen valittajamummo ja Linnoituksessa virunut vanki kertovat jotakin meistä eteläkarjalaisista. Kaikki he ovat päässeet näytelmään.

Sari Pullinen

Itselleen saa nauraa, mutta älköön kukaan ulkopuolinen vaan tulko arvostelemaan.

Siinä on yksi komiikan kultainen sääntö, jota lappeenrantalainen teatteriyhdistys Kesy on käyttänyt menestyksekkäästi hyväkseen tehdessään esityksiä oman kulmakunnan vedyistä ja perkeleistä.

— Teatteri on alun perinkin ollut yhteisön itsensä tuottamaa. Voi nauraa lempeää naurua: tämä juttu kertoo minun elämästäni, tämmöisiä me olemme, Susanna Kauppi Kesystä sanoo.

Samalla tallentuu mikrohistoriaa ja perimätietoa.

Kauppi arvelee, että vakavienkin asioiden käsitteleminen huumorin kautta liittyy eteläkarjalaiseen luonteenlaatuun.

 

Tasavuodet nostavat paikallistarinoita esiin.

Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta. Rakennus, jossa nyt toimii lappeenrantalainen kulttuuri- ja tapahtumakeskus Kehruuhuone, tulee tänä vuonna 200 vuoden ikään.

Kehruuhuoneen vaiheita juhlitaan musiikkinäytelmällä. Suomen syntymäpäivä innoitti Kesyä kokoamaan tarinoita Lappeenrannasta. Niiden pohjalta syntyy esitys ensi vuodeksi.

— Tulevat tarinat vaikuttavat teoksen tyylilajiin. Huumori ei ole itsetarkoitus, mutta sitäkään emme pidättele, Kauppi lupaa.

 

Omankin kylän naisilla ja miehillä on sanansa sanottavana.

Lappeenrannan kaupunginteatteri esittelee seuraavassa ensi-illassaan savitaipalelaismiehen, Jonni Myyrän, jonka elämä oli silkkaa draamaa.

Imatralla menee parhaillaan näytelmä Kohtalo — ihmisiä Imatralla, jossa pääsevät ääneen kulmien huivimummot ja muut katujen tallaajat.

Imatralla haluttiin löytää kertomus omasta kaupungista.

— Heittelimme yleisiä aiheita, kuten työttömyys, Imatran koski ja itsemurhat. Nopeasti siirryttiin hahmottelemaan ihmisiä, joita näyttelijät työstivät ohjaaja Marcus Grothin kanssa, Teatteri Imatran johtaja Timo Rissanen kertoo.

 

Oman kylän ilmiöt kiinnostavat.

Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajalta Timo Sokuralta on toivottu näytelmää Citynseisojista eli 1980-luvulla Lappeenrannan Cityllä parveilleista nuorista.

— Ideaa on jalostettava niin, että se heijastaisi laajempiakin tuntoja, Sokura miettii.

Kehruuhuoneen esityksessä pääsevät ääneen urheilijat ja aikansa rikolliset, kuten vanki nimeltä Alma. Hänen kauttaan näkee, kuinka yhteiskunta on muuttunut. Esimerkiksi työttömyys ja kodittomuus olivat Alman aikoina rikoksia.

Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat ihmisten arkeen, mutta kukaan ei silti ajattele elävänsä jotakin tiettyä historian hetkeä.

 

Teatterin uudet työskentelytavat sopivat hyvin paikallistarinoiden kertomiseen.

Yhteisöllisessä ja soveltavassa työskentelyssä sekä yleisötyössä oma paikkakunta nousee arvoonsa. Teatterit menevät mielellään seiniensä ulkopuolelle keskustelemaan yleisön kanssa.

Esityksen pohjana ei tarvitse olla edes valmista näytelmää. Niin tehtiin Imatralla.

 

 

Kirjoittaja:
Sari Pullinen